an olvi taessae
jonkun tempun tekee, niin ei tippaakaan ennenkuin ensimmaeisessae
tappelossa voitamme; sillon juodaan kuin miehet; mutta jos tappelossa
alle kaeytte ja kiepasette haepeaelliseen kaepaelaemaekeen, niin ravistakaat
sitten kaettae olven kanssa ijankaikkisiksi jaeaehyvaeisiks'. Ei pidae sen
kastaman kieltaenne niinkauvan kuin minae elaen ja olen paeaellysmiehenne.
Ei, vaan haastelettepa kerran keskenaenne entisestae olvesta kuin
Mammut-elaeimestae. (Kaey poispaein, hoipertellen vaehaen, mutta kaeaentyy
aekisti takaisin) Te uupistentit! luuletteko, ettae taemae on mikaeaen
olviretki? Ei suinkaan, vaan onpa kohta verta aina haaroja myoeten.

TOMMI. Verta, ettae viisisyltaenen hirsi keveaesti kaeaentyae taitaa.

PATRIK. Mitae sanot?

TOMMI. Verta, ettae mastohirsi siinae taitaa leiskua kuin pieni kiiski
valtameressae.

PATRIK. Niin. Siis varustelkaat itseaenne miehen innolla taehaen suureen
kamppaukseen, kuin mies nyt kestaekaeaet taemae rangaistuksenne, ja
tietkaeaet, etten vihasta rangaise, vaan olenpa taasen teille yhtae
suosiollinen kuin ennenkin. Heh! minae olen kuin hellae aeiti, joka
lastansa tahtoisi suutella yhtaikaa koska haen sitae vitsalla pieksee.
--Adjoe! (Poistuu, vahtimiehet kyldraeae, Patrik vastaa)

TOMMI. (Eriks.) "Aijoeoe, sano aemmae." (Aeaeneensae) Mutta elaekoeoen
kapteenimme! Hurraa!

SOTAMIEHET. Hurraa, hurraa!

PATRIK. Jaa, kaksitoista tuntia. Ei auta. (Katoo)

MAURA. Nyt kaikki astiat ja kannut tupaan, Mariana, ja olven-ostajat
kaupungista kaeykoeoet sisaeaen. (Menee huoneeseensa. Mariana kantelee
sisaeaen olviastioita)

ARISTARKUS. Kakstoista tuntia, Tommi, kakstoista tuntia!

TOMMI. Oi ijankaikkisuus!

ARISTARKUS. Tulimmaista tuhatta! Kapinan nostan, kaupungin hajotan!

TOMMI. Ei, vaan tukeuta kapina sun ruumiissas, tai toisin sanoen,
leikkaa pois se jaesen, joka sinua pahentaa, se tahtoo sanoa, leikkaa
pois sun kurkkus, joka huutaa oltta, sanalla sanoen--nyt ei muuta kuin
mieheltae kurkku poikki! Ja siinaepae _summa summarum_ (Anton tulee) Me
olemme tuomitut, Anton.

ARISTARKUS. Kahdeksitoist tunniksi.

ANTON. Sen olen jo kuullut; mutta mennaeaen maata ja koetetaan nukkua.--
Kas kas, sitae kapteenia!

ARISTARKUS. Istu ja pala!

TOMMI. Aukene, musta maa!

ANTON. Olkaat aerjymaettae, veljeni, ja tulkaat maata. Kova on tuomiomme,
totisesti, mutta koetetaan nukkua. (Kaikki menevaet huoneeseen
vasemmalla)

Kolmas Osa

(Tommi, Anton, Aristarkus, Titus ja