suutella, mutta aika on hirveaen taerkki. Sotatorvi soikoon, ja nyt
eteenpaein mars! Jumala auta meitae! Jessus! (Menevaet, Patrik edellae,
heilutellen miekkaa ilmassa ja hoipertellen sinnen taennen, sotamiehet
haenen jaelessaensae yksi ja toinen heistae myoes hoipertellen.
Komantohuudot, torvet ja trumput kuuluvat kaikkialta)

Neljaes Osa

(Oikealta kuuluu sotajyry: Maura istuu toikan takana, avattu kirja
helmassa, kaedet ristissae ja silmaet teroitettuna korkeuteen; Mariana
seisoo samalla sivulla, mutta perempaenae, katsahtaen sinne, josta kuuluu
taistelon meteli.)

MAURA. Oi! mille naeyttaeae taistelon tienoo nyt, Mariana tyttoesein?

MARIANA. Valkeita sauvupilviae pyoerii lakkaamatta yloes laaksosta tuolla
vuorien vaelissae ja sillon taelloen kirmasee yksinaeinen ratsastaja salavan
vauhdilla yli lakeuden tuossa.

MAURA. Oi kauheuksia, joita vielae silmaeni naekemaen pitaeae ja korvani
kuuleman!--Kuinka onpi nyt, pieni Mariana?

MARIANA. Siinae, jossa ensteen ilmaui sauvu, se nyt haihtuu pois, mutta
kappale siitae se taasen monin kerroin sakeampana pyoeraehtaeae yloes ja
jyrinae niinkuin laehenis. Mutta nytpae naeen yhdet vankkurit taetaekohden
kulkevan ja vankkureissa istuu miehiae rippuvilla paeillae ja kelmeillae
kasvoilla.

MAURA. Kaiketi haavoitettuja sankareita sodan kiihkellyksest'.

MARIANA. Nyt seisahtavat, ja alas astuu eraes mies, joka ontuen rupeaa
kaeyskelemaeaen taenne, mutta toisialle pyoeriilee vaunut.

MAURA. Ken ollee taemae mies? Ehkae Timoteus. Riennae haentae vastaan; minae
istun taessae rukoillen ja kaeaentaemaettae kasvojani kohden hirmuista sotaa.
(Mariana menee) Taivas, suo voitto oman maamme sotajoukolle, mutta
pelasta toki Timoteuksen henki! (Max ja Fuchs, paljainpaein ja taluttaen
toinentoistansa, tulevat vasemmalta)

FUCHS. Mennaeaen yhdessae.

MAX. Yhdessae, veljeni, yhdessae!

FUCHS. Nytpae ei olis terveellistae vaeltella yksin, sillae onpa heitae
taas ympaerillaemme oikein sakealta. Mutta liikkukaamme aina yhdessae.

MAX. Yhdessae, kaesi kaedessae vaihka surenkuoppaan.

FUCHS. Menneenae yoenae uneksuin surenkuopasta, jonka olin virittaenyt, ja
koska kaevin sitae katsomaan, niin oli se ulvovia susia taeys, jaa, olipa
harja paeaellae vielae. Mitae merkitsi se muuta kuin taetae hirveaetae sotaa?

MAX. Kuules, mikae meteli ja ryske.

FUCHS. Kuka olis luullut Berlinin niin pian tuhaksi menneen?

MAX. Se paloi kuin rohdintutti, ja onpa tuskin enaeaen kiveae kiven