a
sotamiehiae. Timoteus, ontuen, laehtee myoes kirmasemaan samaa tietae,
haentae seuraa Mariana halliten haenen patruuna-taskustansa. Maura juoksee
muutaman askeleen heidaen peraessaensae huutaen kovin, mutta samassa
amputaan muutama kivaeaerinampaus oikealta vasemmalle, ja Maura kaatuu
kiljahtaen; Kasper, Gilbert ja preussilaeisiae sotamiehiae tulee. Max ja
Fuchs kuorsavat maassa)

KASPER. Pojat, nyt ottaa teidaet peijakas, jos olette ampuneet taemaen
vanhan vaimon.

GILBERT. En usko sitae, vaan luulen, ettae kaatoi haenen pelko vaan ei
luoti.

KASPER. (Ottaa Mauraa kaedestae) Yloes, eukkoseni!

MAURA. Minae olen amputtu, kuollut, ijankaikkisesti kuollut!

KASPER. Te olette eheae ja terve, sanon minae. Yloes ja olkaat iloinen;
sillae voitto on meidaen. (1:n preussilaeinen sotamies tulee)

1:N SOTAMIES. Herra kapteeni, minae saatan sanomata kenraalilta.

KASPER. Mikae on haenen tahtonsa?

1:N SOTAMIES. Ettae kortteeraatte taehaen joukkonne ja jaetaette pakenevaen
vainoomisen, sen toimen maeaeraeae haen arierkardillemme.

KASPER. Hyvae! Ja jos ei ole sulia muuta sanottavaa, niin kaeaenny ympaeri
taas, ja ne miehistaeni, jotka seuravat nyt vihollista kantapaeissae,
palatkoot takaisin jaelleen, koska toiset on heidaet ehtineet. (1:n
sotamies menee) Hyvae on levaetae kamppauksen vaivoista, mutta eipae toki
ollut taemae paeivae kovin raskas eikae verinen.

GILBERT. Se oli mun ensimmaeinen paeivaeni kunnian kedolla, ja, totta
sanoen, taemaen taistelon alku mun vereni saattoi niinkuin vaehaen
kuumeelliseen juoksuun, mutta tasoittupa se pian taas, ja nyt lopetan
taemaen paeivaen kuumeella toista laijia, voittohorrouden kuumeen hohteella
sen lopetan. Oi kuinka kernaasti nyt tyttoeaeni syleillae tahtoisin!

KASPER. Hiiteen taemae taistelo!--Oltta, muori! (Juo)

GILBERT. Siinae pamahteli toki ja luorit vinkuit.

KASPER. Olipa se kahakka! Vihollisemme killistelit paeaellemme kuin
keitetyt kravut, niin he katselit meitae laepitse juopumuksen sumun ja
kaasun ja levitit ympaerillensae karvaan tikuran ja sauvuhaisun, kuin
olisit he kaeynneet ulos suomen-saunoista. Mutta olisit he tyhjentaeneet
muutaman kannun vaehemmin vahtovaa oltta, niin luulenpa, ettemme seisois
taessae juuri naein eheillae nahoilla; sillae, jos toki totuuden tunnustan,
niin eipae ollut nytkaen taemae leikki juuri lasten leikki, vaikka he
humalassaan kaakertelit kuin karilla nahkahanhien lauma. Jaa, olipa se
lystillinen kuolemanleikki. Sentaehden olka