aina
Etaeisihin aikoin! Oi mi onni, onni! (Halailee haentae)

ELINA. En sua koskaan heitae, kaunis tyttaerein.

ALMA. En sua koskaan heitae, kallis kallis aeiti!
Yhdessae me suremme ja iloitsemme,
Yhdessae me elaemaemme kiirastamme
Pyhaein kaltaseksi alla rauhan viirin.
Ja niin viimein, koska tyyni ilta onpi,
Kuolon enkel' kolkuttakoon ovellemme,
Meitae kutsuen, ja seuraammepa haentae
Hymyhuulin, kuni vaimo hurskas tuolla,
Valkeuteen ihmeelliseen kaeaerittyinae.

KASPER. Oi mun Elinain, jo kaeaennae lehti, kaeaennae!

ELINA. Minae teen sen, sillae sydaemmeni tahtoo
Kauvas pois jo heittaeae teeskellyksen peiton.--
Tyttaereni, anna anteeks taemae ilve;
Yksi aate lemmen helleydest oil se,
Yksi aate, joka ilon kirkasteeksi
Murheen teki, laepikaeytaevaeksi laaksoks
Pyhaen vuoren kiirehelle paeivaen loistoon.
Oilpa syy viel taerkeaempi kiihotteena
Leikkiin: koetella taemaen myrskyn kautta
Miltae voimas naeyttivaet; ja niinpae toivos,
Joinkin rohkean, nyt saavuttanut olet.
Kuitenkin viel karkaa paeaelles myrsky toinen,
Toki lentaeenpae uljaal vinkunalla
Toivon kulta-kyhkysparvena se rientaeae,
Mutta ehkae tuimempana ensimmaeistae;
Sillae aeaeretoen on kimmeltaevae parvi.

ALMA. Mitae, aeiti?--Kuinka ymmaertaeisin taemaen?
Pian! Paeaestaekaeaet mua taestae haeirioestae!

ELINA. Mitae aesken tuhona me kertoilimme,
Taemae kaikki myoetaekaeymiseksi muuttuu,
Koska totuus leikitsevaen valheen siirtaeae.
Kuule siis ja usko mitae ilmoitamme:
Leonard viel elaeae; kohta haenen naeet,
Tulleheena lainehitten karkeloista.

KASPER. Kaikkialla rauha mailman tantereilla;
Turkki makaa kuorsaten ja Hellas nousee.

CONON. Minae rakkauden laehettilaes olen,
Minae vanha; mutta kaino on tuo nuori.
Auta, Amor, huuliltani taemae sana:
Ihanaista Almaa lempii Kilian.

ALMA. Hurjat miehet, hurjat vaimot! mitae juonta,
Mitae mieletoentae narritusta teiltae,
Armottomat, kohtaan Almaa katalaa?

ELINA. Totuus kaikki!

KASPER. Totuus kirkas!

ALMA. Pyoertyvaenae vuoren jyrkaellae mae seison,
Ja mun joko nielee hirvittaevae hauta,
Tahi ottavat mua helmaans enkelit!
Laupeutta, ystaevaeni, laupeutta!

ELINA. Sinae todeks pelkaeaet uskoo mitae kuulit,
Eikae ihme, koskenahan onnes vuotaa.
Toki mietiskele, ja sae huomat kohta,
Ettae autuutes on vissi. Eihaen taida
Ystaevyyden pilaleikki murheel paeaettaeae
Mitae ilolla haen alkoi, mahdotonta;
Vaan paeinvastoin varjost valkeuteen kaey haen,
Eikae ystaevaeaensae haavo