in
puutiainen verta. Haa!
FUCHS. Voi minua! kuinka olen elaenyt? Miljuunia antaisin jos vuoden
elostani takaisin saisin. Velkakirjat, kalut kappaleet ja kaikki
nuttuni aina viimeiseen siekaleeseen, kaikki antaisin mennae, kaikki.
Oo, oo!
MAX. Minae janoon. (Kasper ottaa toikalta kaksi olvituoppia)
FUCHS. Tippa vettae janomme sammutteeksi, kallihimmat ystaevaet!
KASPER. (Antaa heille kummallekin tuopin kaeteen) Taessae! Nyt
sammuttakaat janonne niiden sankarten verellae, jotka te surmasitte
Berlinin kaduilla. Juokaat!
MAX. Haa!
FUCHS. Olkaat armelijaat!
KASPER. Juokaat! Onpa taessae laehellae kuoppa syllaen syvae, syllaen leveae ja
pitkae ja taeynnae verta, jonka olette ulosvuodattaneet meistae ja muista
meidaen onnettomista veljistaemme. Juokaat!
MAX. Ah!
FUCHS. Voi meitae!
GILBERT. Juokaat! muuton teidaet paikalla viskasemme tuonne syvyyden
pimeaeaen kitaan.
KASPER. Tahdotteko juoda!
FUCHS. Me juomme, hyvaet ystaevaet, me juomme. Oo, oo! (Vievaet molemmat
tuopit huulillensa)
MAX JA FUCHS. (Yhtaikaa ja vetaeen suunsa suureen ilveeseen) Das ist
Bier! (Toiset nauraa. Faustus ja Maura, taluttaen toinentoistaan
kaesivarresta, tulevat, ja seuraa heitae ne kaksi sotamiestae, lamput
kaesissae)
KASPER. Toivotamme onnea morsiuskunnalle.
FAUSTUS. Kihlatut olemme.
KASPER. Faustus, sun tiedaen mieheksi, joka ei siirry sanastansa vaihka
repeisi allansa maa.
FAUSTUS. Antakaat mulle morsian, nuori ja kaunis kuin seraaffi ja monin
kerroin rakkaampi kuin henkeni kultakipenae, ja jospa haenen lupaisin
raejaeyttaeae ilmaan tynnoerillae kruutia, kuin sihisevaen raketin, sen
tekisin heti, tulenleimauksella haenen kyydittaeisin pilvistoeoen yloes.
(Maura vetaeae itsensae aekisti haenestae irsi)
MAURA. Uu! Sinae kauhea mies!
FAUSTUS. Peraeytkoe?--Yhden kerran kysyn vielae ja sitten taestae niinkuin
vuoripaessi. Peraeytkoe?
MAURA. (Ryhtyy taasen Faustukseen) Katso sinun palvelijas.
KASPER. Kas niin, sopii hyvin. Onni teille, kauvallinen onni!
SOTAMIEHET. Hurraa!
MAURA. Uskallanpa kaeskeae teitae kaikkia tyhjentaemaeaen kihlausmaljamme
taenae-ehtoona taessae.
KASPER. Siihen, frouvani, emme varro toista kaeskyaenne. (Muutama
Preussin sotamiehistae tulee taluttaen Timoteusta ja Marianaa vankeina)
Ketae tuodaan taessae?
MAURA. Hoo! (Kaey Timoteusta ja Marianaa vastaan, niiaten syvaeaen heidaen
eteensae) Noeyrin palvelijanne! No terve tuloa, terve tuloa! Ha ha haa!
Kaikin noeyrin palveli
|