alle)

CONON. (Yksin) Kilian,
Onni suosiva nyt tehkoeoen parastansa;
Sillae tietystihaen nostais jyrkkae kielto
Neitoselta, temmellystae poveheesi.
Enkae tuota ihmettelis. Kuitenkin,
Mitae luontoasi tunnen, luulen minae,
Ettes olekkan tuo viheljaeinen narri,
Joka, halveksien elaemaemme lahjaa,
Kohta viskaseevi yli partaan kaikki
Yhden naisen taehden, eikae huomaa
Kuinka loeyhae, kuinka yhae petollinen
Onpi onni, joka himoistamme syntyy,
Imettaejaet monen tuhon. Mutta katso:
Viisaan tyyneydel aina taeyttaeae velvons
Paeivaet taeaellae, siinae onni ainoa. (Kasper tulee, nauraen, hieroen kaesiaensae)

KASPER. Ha ha ha, sae Conon, peeveli on irki!

CONON. Sano.

KASPER. Peeveli on irti, sanon minae!

CONON. Mitae paeaetaen taemaenkaltasesta lauseest?

KASPER. Mitae tahdot. Mutta riennae, Elinani!--
Aelae, veljein, toki ylvaestele liion.
Mikae konsti, mikae kunnia on siinae,
Kaeydae esiin valmiiksi tallotulla tiellae? (Elina tulee)
Mutta sano haelle vasten partaa, vaimo!

ELINA. Conon, iloitsenpa kovin sanomasta,
Ettae saapunut on uljas Leonard;
Siitae kiitaen sinua ja annan sulle
Vasta-lahjaksi nyt lupauksen sanan,
Sanan, joka vielae ihanemmin kaikuu
Kilianin korvas. Tiedae, Conon:
Taemaen miehen kuva kaunis on jo ammon
Nuoren immen sydaemmessae kapinoinnut,
Kuluttaen hohteheena synkeaenae;
Sillae eihaen Kilianin ulkohaamu,
Eihaen sana huuliltans, ei silmaen isku
Ole taehaenasti juuri osoittanut
Povessansa lemmen armotonta valtaa.

CONON. Niin on miehen mieli; kovin suljettuna
Muilta. Mutta ettae vallitsevat siellae
Hyvaet henget, sehaen sydaemmeni ijaeks
Onpi haeneen kahlehtinut.

KASPER. Oiva miesi!

CONON. Haenen ulkohaamuns? Mutta katsoisitte
Taellae hetkellae nyt haenen sisustaansa,
Siellae huomaisitte myrskyn. Levotonna
Astelee nyt poika vartoessaan taeaeltae
Tuomioonsa. Mutta onnen tuomion
Kohta kuulee haen, ja mailmans kirkastuu.

KASPER. Onnen myyri on haen. Taivas, mikae tyttoe!
Enkeli maan paeaellae, Herran enkeli,
Sanon mae, ja vannon: joka toisin sanoo,
Haenpae tulee tekemisiin minun kanssain.--
Mutta mitae? Seraaffi on rakastellut
Poikanallia! Haijaj! Ja iso-isaes
Arvoisa ei ole saanut tuosta
Vallattomuudestasi tiedon-tipparaa!

ELINA. Tuota aelloes ihmettelkoe. Vaivoin vallan
Saipa taestae aeitinsaekin tiedon. Vihdoin
Koska moni karkulainen huokaus,
Monen yoeseen valvominen tuskaa taeys,
Enin toki katsantonsa synkee liekki
Mulle kantelivat kuinka haen