eassa ihastukses
Lensi taemae lause haenen huuliltansa.

KASPER. Mutta huomaa: ellei haen nyt voisi kantaa
Tuota koetuksen myrskyy?

Conon. Huomaa taemae.

KASPER. Vaan me haenen sydaemmensae musertaisim?

ELINA. Ilman huolta! Minae tunnen haenen sydaemmensae.
Nytkoe vaipuisi haen alas, tullessansa
Kammiosta hurskaan, joka taellae hetkel
Taeaeltae laehtee perimaehaeaen kruunuansa?
Haenkoe vaipuis alas, vaihka pyoerteliskin
Tuhon tuulispaeaet nyt haenen ympaerillaeaen?
Ei; vaan ilo vakaa, korkea ja tyyni
Haenessae nyt vallitsee, ja kantaa voi haen
Kovan onnen painon maahan kaatumatta,
Kaatumatta alle verrattoman riemun.
Ylivoitettuna taasen taemae myrsky
Lahjoittavi haenen sielullensa mahdin,
Korottehen ankaran, ja ihastuen
Muistelee haen aina lemmen leikkiloeitae.
Vielae elon syksysiltae vainioilta,
Koska uneksuen takasin haen katsoo
Samotulle tielle kohden entisyyttae,
Aina taemae ihanainen ilta
Hymyvaenae helavalkeana loistaa
Haelle muiston riutuvasta kesae-yoestae.
Oi mi hetki toki! Kuvailkaatte
Etehenne juhlallista naeytelmaeae:
Vilaukseksi vaan peittaeae haenen murhe,
Mutta halki mustan, uhkailevan pilven
Liepeaesti leimahtaen aukaseevi
Ilon taivas kultahelottavan helmans
Helinael, ja impi seisoo morsianna.

KASPER. Verratonta, verratonta vallan! Ah!
Iske tulta, kiirikoehoeoen maa ja taivas,
Jalonahan seisoo aina Alma, kaunis,
Kuni pyhaein kuva tulen vaelkkynaessae!
Olkoon menneeksi ja tulkoon tuosta melske.
Conon, Conon!

ELINA. Cononille ilmestykoeoen
Alma haenen ylevyytens ankarimmas
Pukimessa, Alma, Kilianin onni.

CONON. Teiltae parhain tunnettu on immen luonto;
Rakentakaat leikki, mae en estaeae tahdo.

KASPER. Oiva leikki, koska lempi takoo juonii
Lemmen korotteeksi ilon iltana,
Leikki jumalten, "Divina comedia"!

ELINA. Haenen naeen minae. Tuolta laehestyy haen
Pitkin pellonpientaretta astellen.

KASPER. Olkam valmiit. Elinani, kuinka maeaeraeaet
Meidaen kohtamme taes leikkinaeytelmaessae?

ELINA. Minae tiedoks haelle annan haaksirikon,
Jossa meri kohtuuns Leonardin temmas;
Te, mun appeni, te haelle ilmoitatte
Sotaretkenne pois etaeisille maille,
Jonne, ennen nousuu kolmen auringon,
On jo teidaen laehdettaevae.

KASPER. Hyvae hyvae!
Sitten Conon tuossa. Huomaa, poika, laeksys.

ELINA. Conon luokseen meitae kutsuu viettaemaehaeaen
Laehtoejuhlaa, viettaemaehaeaen samoin retkin
Kilianin kihlausta.

CONON. Tiedaen siis