maeaen
Vastaan tuota ilon ankarata puuskaa;
Mutta sinae tiedaet, ettei olla taeaellae
Juuri vesikelloja, sen tiedaet sinae.
Miks et tuonut haentae kanssas? Mieltaein polttaa! (Huutaa vasemmalle)
Mutta kuulkas taenne, naiset!

CONON. (Hilliten haentae) Malta hieman!
Olkoon asja vielae salattuna hetken
Naisiltasi.

KASPERr. Miksi?

CONON. Kuule mitae sanon.
Kohta on haen taessae, uljas nuorukainen
Mereltae, ja Kilian haell' kumppanina
Mut he eivaet tule ennen kuni palaan
Taeaeltae taasen heitae vastaan sanomalla
Kuinka luonnistui taeael eraes toinen asja.
Jos se onnistui, niin ilosina tullaan,
Tullaan niinkuin voittoriemuitsijaa kolme;
Mutta jos taeael toimeni kaey kumoon, sillon
Kaksi vaan me tullaan, Leonard ja minae;
Murheisena siirtyy meistae Kilian.

KASPER. Mitae sommaelet, miesi? Rynkaeae esiin,
Esiin oikapaeaetae sotilasten taval!

CONON. Kuulkoot sitten korvas mielusasti. Huomaa:
Kilian, mun vainaan ystaevaeni poika,
Oiva miesi, puhtahimmal mainiolla...

KASPER. Kyhkynen! niin puhdas, aeaenetoen ja kaino,
Ilman yhtaeaen miehen karmeata roimaa
Naamalla ja leukaperil; niinpae on haen,
Mutta niin haen olkoon; imehdinpae haentae,
Haenen tyyneyttaensae ja vakuuttansa,
Kuulet sinae. Mutta mitae tahdot haenest?

CONON. Haen sun Almaas lempii.--Miksi haemmaestyt?

KASPER. Alma jalona kuin aurinkoinen loistaa!
Sano: kenpae uskaltaisi yritellae
Temmasemaan huoneestani taivaan-loimoo?--
Toki yksi uskaltakoon sankartyoehoen,
Yksi ainokainen vaan maan pallerolla.
Terve, sinae oivallinen Kilian!

CONON. Sinae myoennyt siis?

KASPER. Ahaa, vai niin, sae poika!
Mutta mitae sanoo haen, tuo peijakas,
Joka ryoestaeis meiltae hyvaen enkelimme?

CONON. Kovinpa haen lempii; mutta saattaa asja
Omilt huuliltansa kaunokaisen korviin,
Semae mahdotonta. Taenaepaenae toki
Loimahtelee villi paeaettaevyyden tuli
Miehen poves, ja nyt kitkeae haen tahtoo
Syaemmens tuon epaetiedon haemaeraestae.
Mutta mahdotonta haenen itse kaeydae
Taessae toimintoon. Sentaehden tulen minae.

KASPER. Ja nyt tulkoon loppu epaetiedollensa.
Astutaanpas! Joko sitten kourissamme
Kantaa tahi katkee nuoren miehen toivo.
Astutaanpas likan luoksi.

CONON. Varro toki.
Viipykaeaemme vielae kysymyksinemme
Neidolta, ja ensin tutkistele aeiti,
Joka haenen parhain tuntee. Antakoon haen
Meille tiedoksi,--jos itse haen sen tietaeae--
Olisko jo ihanaisen lempilapsens
Sydaen himostunut taeaellae toiseen m