emmas. Ja muista:
sanaakaan ei kihlauksesta ja vielae vaehemmin haeistae. Haeistae! Hm, siinaepae
saamme vartoa, luulen minae. Ja ensin kaikista muista: olkoon kaukana
meidaen vaiheiltamme nuo kiemailukset, silmaen-iskut ja syleilykset, se
muista.

LEO. Ken voi estaeae minua, ken minua vastustaa?

LIINA. Pois! Mitae tahdot?

LEO. Syleillae sinua tahdon! (Syleilee haentae.)

LIINA. (Temmoilee, kaeaentaeen haenen kasvonsa.) Me onnettomat, mitae olemme
tehneet! Minae kuolen haeirioestae, haepeaestae, menen upottamaan itseni alas
pyoerteen syvyyteen tuolla, minae lapsi katala!

LEO. Upotat itses!

LIINA. Sinun helmas syvyyteen. (Kaeaentyen aekkiin haenen puoleensa ja
painaen otsansa vasten haenen rintaansa.)

LEO. Ah! syleilenkoe morsiamenani komeata Liinaa? Onko taemae haenen ihana
paeaensae, joka autuaasti painaa mun poveani?--Elaemaemme on Elysium!--Oi
Liina!

LIINA. (Nostamatta paeaetaensae) Mitae tahdot?

LEO. Tahdot! Mitae tahdon enaeaen, koska taivastani syleilen? (Liina
vetaeytyy vaehitellen pois haenen rinnoiltansa, peittaeen silmaensae.) Pois
taemae haemminki ja raukeus kasvoiltas, ja tule, taessae on meille istuin.
(Istuvat penkille oikealla.)

LIINA. Taessaehaen levaetkaeaemme, armahin Leoni, heittaeen kaualliset,
salatut tuskamme pois! Ooh!

LEO. Taessae levaetkaeaemme kuusiston tummassa yoessae.

LIINA. Oi, vielaehaen aesken katselin minae levotonna luontoa.

LEO. Mutta nyt, nyt olkaat tervehdityt, te partaiset, kohisevat kuuset;
sillae nyt on meillae rauha teidaen kanssanne!

LIINA. Ja ole tervehditty, sinae kirkas aamu! Nyt on meillae kanssasi
rauha.

LEO. Ja sinae vahvuuden pilvetoen kumo, aina tyyni ja valtias!

LIINA. Tyyni, valtias ja puhdas kuin Jumalan aatos itse. Ah mun
ystaevaeni! minae hengitaen vapaasti; sillae pudotinhan valtikkani alas ja
rauhan tein minae, rauhan, rauhan, rauhan! Voi, tuskallinen, kuluttava
uhka oli mun valtani, oli aina taistelo sydaemmeni portailla. Mutta nyt
pois tuo sotaisa muoto; pois myrskyn jaennitys mun elaemaeni laivan
purjeesta. Miksi en valitsisi oikeaa satamaani?

LEO. (Vetaeae haentae povellensa.) Ja taessaehaen oikea satamas.

LIINA. Haa! Oletko varma siitae?

LEO. Sun satamas, sun temppelis, ja sinae olet mun epaejumalani.

LIINA. Ja "sinae" sae sanoit, "sinae", ah voi!

LEO. Niin sanoin, emmehaen teitittele jumalaamme.

LIINA. Mutta ah, ei korkeuden vaeljyydessae, vaan tomuisen maamme
pahteessa haepee ja hohtaa sun jumalattares taessae