amme lystillisiae ja
juokaamme, me myoes, mutta kohtuudella. Juokaat, pojat! Te tappelitte
uljaasti taenaepaen. Mitae sanotte?

SOTAMIEHET. Elaekoeoen Preussi!

KASPER. No niin! Juokaat nyt, mutta onneton se, jonka naeen kaeyskelevaen
kylkimyyryae! Juokaat, juokaat! (Sotamiehet ottavat kukin tuoppinsa,
asettavat itsensae taaemmaksi joukkoon ja haastelevat iloisesti
keskenaensae) Minae luulen, eukko, ettae olvi on virtanut kaupungissanne
oikein koskena.

MAURA. Oi hyvae herra! uskokaat minua, senkaltaista olven molskinaa ei
ole mailma kuullut vielae. Mikae meteli ja pauhu, mikae puheen moelinae ja
kiroileminen yoet ja paeivaet! Jaa-ah, minae sanon sen ja panen sen luoksi;
ei semmoista melakkaa ole vielae kuullut taemae syntinen mailma. Jumala
siunakkoon!

KASPER. Oi Saksanmaa, mikae etkoe olis sae ilman taetae kuohuvata juomaa!

GILBERT. Mikae etkoe olis sae ilman kaikkija synnin himoja!

KASPER. Vaiti, luutnanttini, vaiti, poika!

GILBERT. Anteeksi, ettae voiton paeivaenae vilaukseksi unohdin suhteeni
teitae kohtaan, mutta se ei tapahdu enaeaen, vaan tahdonpa seistae
vaiheellanne vaiti ja oikeena kuin kynttylae.

KASPER. Jos sen sae teet, niin katso etten niistae sua vaehaen naeaeveliistae.
Kuin kynttylae? Nyt hiiteen kaikki teeskellys ja turha kunnioitus ja
vallitkoon ilon siivitetty henki, niin kauvan kuin teraestykki mykkaenae
ammottaa. Nyt vapaus ja riemu! Ja anna minun perustella; sillae olenhan
kaeynnyt ulos tietoviisauden ankarasta linnoituksesta ja seison kuin
mies Hegel-pataljoonin vasemmassa flyygelissae. Eikoe sano muotoni niin?
Kas taetae tukkaa kiemuraista, taetae jaeistae, kankeata katsantoa, naeitae
unipussia silmieni alla, naeitae kalveita ja vaehaen niinkuin kohistuneita
poskia; ja viikseistaepae sitten alkaa sotamies. Enkoe ole sekae
kirjallinen ettae sotaisa? Kaksi omaisuutta, joiden yhdistys on naiselle
ihastus suurin.

GILBERT. Mutta eivaetpae ole vielae kaikki jaeljet jokapaeivaeisestae
ihmisestae la'astu pois. Niinpae esimerkiksi luulen huomaavani jotain
prosallista laempymyyttae katsannossa ja huulilla kovan taipumuksen
nauruun.

KASPER. Ne jaeljet kyllae pian peitetaeaen tuiskuilmoilta korkuudesta.--
Mutta mihen lopetin filosofemini, tai kuinka alotin sen? Saksanmaa,
mikae etkoe sae olis ilman vahtovaa juomaa, joka nyt sun tahtoo upottaa!
Mutta enpae ihmettele, ettaes mielit naukkiilla ja viettaeae aikas humalan
humussa. Sae olet suurin nero kaikkein kansojen joukossa taemaen Telluks