nnenkuin on
narrilakki paeaessaensae aina korvia myoeden, kuin Tommin nyt, joka on perin
lyoety, ja lyoetyae miestae ette enaeaen lyoedae mahda, herra. (Eriks.) Jos ei
taemae saarna ole pelastanut selkaeaeni, niin tahdon muuttua koiraksi.

PATRIK. (Eriks.) Jos ei taemae liikuta sydaentaeni, niin tahdon muuttua
koiraksi. (Aeaeneensae) Jaa, Tommi, niinpae kaey. Toki, naeenpae, ettae kytee
vielae povessas pieni kipenae johonki parempaan. Ja muista, ettes laske
sitae sammumaan, minae rukoilen sinua: elae laske sitae sammumaan.

TOMMI. No noh.

PATRIK. Seis rauhassa rivissaes, seis rauhassa. (Torven aeaeni kuuluu)
Mitae merkitsee taemae torven toeraeys?

AeAeNIAe. (Ulkona) Preussilaeinen tulee, Preussilaeinen tulee!

PATRIK. Siinae on haen. Nyt katsokaatpas kuinka kaeytte vastaan taetae
vierasta naein humalaisina ja silmissaenne sauvun pusertamat kyyneleet.
Oi synti ja haepeae! (6:s sotamies tulee kiireesti)

6:S SOTAMIES. Sana oeverstiltae. Haen kaeskee teitae kohta kaeymaeaen esiin,
rakentaen oikean flygelin; sillae alas vuorelta, sen taidatte naehdae, jo
astuu Preussilaeinen, ja mentyaeae muutaman minuutin, seisomme tulessa.
Kerkeae on aika.

PATRIK. (Eriks.) Nyt tahdon olla lakoninen, sillae vastaukseni kohta
luetaan sanomissa ympaer mailmaa.--(Aeaeneensae) _Venio_. Taemae on ylevaeae
roomalaiskieltae ja tahtoo sanoa niin paljon kuin, minae mielin tulla.
Taemae vastaus vie oeverstilles: venio. (Sotamies menee) (Patrik eriks.)
Taemae vastaus on kerran loeytyvae mailmanhistorjassa ja useinkin saattava
ruoskan monen nuorukaisen kaemmenelle. (Ulkona soivat torvet ja trumput
ja sekavia aeaeniae kuuluu) Niin laehestyy nyt kunnia ja kuoleman paeivae
kuin paeivae tuomion jyryllae ja pauhinalla. Nyt uljas mieli, ja kaikki
olkaat valmiit: jaentevaessae kourassa tulta ja kuolemaa oksentava traaki
kirkkaalla teraeskielellaensae; polvi jaeykkae niinkuin kivipylvaes, kaesi
tukeva ja silmae kirkas, rinnassa sydaen ja sydaemmessae Jumalan-poika, ja
sitten eteenpaein kuin hirmumyrsky, joka mereltae rynkaeae yloes, laineet
kohinalla korkeuteen nostaa ja murtaa satavuotiset maennyt vuorten
harjanteilla! Uljas mieli, pojat, ja kaikki viha pois, kaeydessaemme
Bellonan haeihin! Oi sinae Aristarkus-poikani! (Suutelee Aristarkusta) Ja
Tommi minun pikku-varikseni! (Suutelee Tommia)--ja Titus sitten!
(Suutelee Titusta) Jumala auta meitae! Ja minun armas Antonini myoes!
(Suutelee Antonia) Niin niin! teitae kaikkia nyt mielisin syleillae ja