antakorvessa valmisteli kansaansa valloittajaksi luvatun maan,
niinpae sepittelin minae teitae kunnian-sankareiksi Berlinin kaupungissa.
--Nyt alkaen, tuomitsen mae teidaen kaksitoista tuntia neitseelliseen
puhtauteen, ja se, joka taemaen maeaeraeykseni rikkoo, se rikkoo selkaensae.
(Haen tulee paeihinsae) Ja kovin erehdytte, jos luulette mua taitavanne
pettaeae. Haa! enpae tarvitse yhtaeaen todistajan silmaeae, mun katsantoni
huomaa kohta mitae tavaraa veressaenne kiehuu, se katsanto, jonka saede
laepitunkee ohkasemman laudanki. Ettekoe usko sitae?

TOMMI. Sen vahvasti uskomme, ja kohtapa hurraten saamme naehdae kuinka
Preussilaeinen kaatuu laevistettynae katsantonne saedemiekalta.

PATRIK. Ai ai! Noh, olkoon menneeksi.--"Kuinka Preussilaeinen kaatuu".
Sinae kanalja pojaksi! No noh, olkoon menneeksi taemae kerta vielae.--Mutta
minae teidaet laeaekitsen.

TOMMI. (Erikseen) Koska sitten kaey sairas parantajana jos ei nyt?

PATRIK. Muistakaat tuomioni. Ja te, muori! (Paukuttaa kiivaasti
miekkaansa toikalla) Jos yhden ainoan pisaran heille valotatte, niin
toikkanne ja moekkinne kukistan yloesalas.

MAURA. Jumala siunakkoon minua! Kernaastihan tottelen teitae, kernaasti,
herrani. Heidaen ei pidae saaman niin paljon kuin minun syntiseen
silmaeaeni.

PATRIK. Ei tuon vertaa. (Osoittaa sormellaan miekkansa kaerkeen)

MAURA. Ei ei, herra kapteeni.

PATRIK. Jaa-ah, se muistakaat.--Huomenaamulla me murramme matkalle yloes
Schleusinkiae kohden. Kaikki taeytyy olla kuin masiina.--Aristarkus, tule
taenne. (Aristarkus laehenee haentae) Eilen illalla annoin minae
helmikukkaroni leipojan piijalle. Noo, se on oma asiani. Mutta sinae
satuit naekemaeaen. Noo, siitae en suurtakaan huoli. Mutta sinae satuit
naekemaeaen. (Kiristaeae Aristarkusta kurkusta) Jumala sinua armahtakoon,
jos taestae asiasta sanaakaan hiiskut vanhimmalle sisarelleni, joka,
niinkuin tiedaet, on minun emaennoeitsijaeni.

ARISTARKUS. Hellittaekaeaet! Herra! (Erikseen) Onko mies mieletoen?

PATRIK. Helmikukkaron annoin piijalle, mutta sanotaan, ettae se hukkui
veriselle tappotanterelle.

ARISTARKUS. Se tapahtui jo kaksi viikkoa sitten Nuernbergissae.

PATRIK. Haeh! Nuernbergissae? Missae ollaan nyt sitten?

ARISTARKUS. Tuli ja leimaus! Schleusingenissae!

PATRIK. (Tuijottelee hetken ympaerillensae) Mene nyt, ja--aeaenettae,
aeaenettae! (Aristarkus siirtyy haenestae) Niin; kaksitoista tuntia, pojat.
Ei auta.--Nyt laehen teistae, ja jos vielae kolmannen kerr