lle himpeaen entisyyden kalliit
hengenaarteet, sitae kansaa, jonka kieli kaikkialla maa-pallon kamaralla
kaikuu, idaessae, laennessae, pohjassa ja meress'. Tiedaettekoe, roistot,
ettae olemme ihan taetae kansaa?--Ja te nyt saattaisitte saksalaiset
haepeaeaen? Patrikin komppani? Pois se! Ennen peittoon teidaen maan
mateleviksi. (Hakkaa miekallaan Titusta vinhasti reiteen) Kas naein minae
teille annan, naein naein, kas naein!

TITUS. Herra kapteeni!

MAURA. Armoo armoo armoo!

PATRIK. Kyllae sitten kelpais. (Titus vedetaeaen ulos. Tommi, 3:s sotamies
ja pari muuta tyoenaesevaet oven auki kovalla vauhdilla, Timoteus
kiirahtaa selaellensae, ja rynkaeaevaet ulos yskien. Haetaekello on vaijenut,
muutamia kaupungin asujamista kokounut teaterin perille)

MAURA JA MARIANA. (Yhtaikaa) Timoteus! (Tarttuvat Timoteukseen)

MAURA. Oletko loukkaunut?

MARIANA. Rintas, luulen, sai kovan taerraeyksen.

TIMOTEUS. Rinta ja selkae. (Pitelee rintaansa ja selkaeaensae)

PATRIK. Jumalan kuolema! Taemae paeivae olkoon teille kauhistuksen paeivae,
armo poistukoon Uranuksen kaukaisuuteen ja vaelaehtelkoeoen rangaistuksen
miekka! Jumalan kuolema! Kuinka sai asia alkunsa? (1:selle
sotamiehelle) Kerro minulle lapsukaisen vilpittoemyydellae.

1:N SOTAMIES. Tuolta kiirittivaet olvitynnoeriae muutama toisen komppanin
miehistae. "Antakaat se tynnoeri meille", sanoit meidaen miehet, "emme
anna", vastasit toiset, "jassoo, te ette anna", sanoit taas meidaen
miehet, ja sitten nousi tuima tappelus ja kaeskaehmae...

PATRIK. Kuinka kaevi tynnoerin kanssa?

1:N SOTAMIES. Meidaen miehet otit sen heiltae ja kannoit sen tuonne
tupaan. Toisetpa sitten vihoissansa tukkesit sauvutorven ja panit
suuren tynkoen ovelle, ja siitaepae vasta raehinae nousi.

ANTON. Mutta mitaes minae tein?

1:N SOTAMIES. Kielsit kumppanias taestae juonesta, pesit kaetes ennakolta
ja menit koreasti sisaeaen.

ANTON. Niin.

PATRIK. Kenen neuvosta tapahtui taemae? Kuka oli siinae niinkuin
johdattaja, paeaemies?

1:N SOTAMIES. Tommi ja Aristarkus, jaa totisesti; jos valehtelen, niin
niskani poikki.

PATRIK. Onko tosi, Tommi?

TOMMI. Tosi, herra kapteeni!

PATRIK. Onko tosi, Aristarkus?

ARISTARKUS. Ei sanaakaan valetta!

PATRIK. Haa!--Ja sinae Tommi, niin nuori vielae, jonka nenae tuskin on
ehtinyt punertumaan, jaa, sinae! Pidinpae sinusta paljon, mutta nyt olet
repinnyt alas kaikki, kaikki.--Oi te pedot! Mutta nytpae taestae jotain
nousee.--Riviin, pojat, koreast