asta lasta"! (Mauralle) Tuoppi oltta taenne, ja pian!

MAURA. (Marianalle) Astu vaehaen pikemmin, sinae laiskiainen. (Mariana
menee sisaeaen)

PATRIK. (Eriks.) Se kirottu nallikka! (Aeaeneensae) Kiireesti, eukko,
kiireesti! (Huutaen) Sa saa!

MAURA. Kohta, armollisin herra! (Mariana tuo oltta, Patrik juo)

PATRIK. (Erikseen ja keskeyttaeen aekisti juomistansa) Riivatut!
(Tyhjentaeae tuopin ja kaeaentyy kiivaasti sotamiehiae kohden) Mitae pitaeae
minun tekemaen teille? Sanokaat, mitae pitaeae minun tekemaen? Jaa, mitae
teen? Tommi, astu esiin. (Tommi laehenee haentae, Patrik pitelee haenen
knappiansa) Sano nyt, poikani, mitae pitaeae minun teille tekemaen? Mitae
mitae, sinae junkkari? Sanoppas; aeaenestae, mae mielin kuulla.

TOMMI. Koska suotte minulle luvan aeaenestykseen, niin tahdonpa sanoa
sydaemmeni aatoksen. Minun mielestaeni olis meille yleinen armo paras.

PATRIK. Vai armo! Ha haa! Vai armo, vai armo! Hm! Vai armo! Kaeske ennen
Helionin loimon astumaan istuimeltansa alas. Vai armoa!--Kaey nyt riviis
taas, poikaiseni, ja kuulkaat kaikki mitae lausun. Kakstoista tuntia
teidaet tuomitsin olven kaipoon, mutta rikoittepa taemaen tuomion, ja
kaikki myllersi taas olven perkel yloes alas. Saeaentoeni rikoitte, ehkae
tiesitte millae uhkasin teitae siitae. Siis kuulkaat nyt miten uhkaus kaey
todeksi. Taestaelaehin ei kasteen helmen verta teille oltta, ennen kuin
veressae ja voittajina palaamme ensimmaeisestae tappelosta. Mutta jos
teitae sillon miellyttaeis naeyttaeae selkaetaulunne voittavalle
viholliselle, niin totisesti ette naee koskaan enaeaen olven vahtoo. Se on
sanottu.

ANTON. Hirmuinen tuomio!

TOMMI. Verraton!

PATRIK. Ja siinae ei kaikki vielae. Tiedaettepae mun ei millonkaan
jakelevan miehilleni pryyliae koska laehellae on synkeae yoe, vaan pidaetaenpae
aina kaettaeni seuraavaan aamuun. Taellae hetkellae siis pelastutte siitae,
mutta mitae tapahtuu huomenna koitteessa ihanan paeivaen, sitae takaamaan
en kaey, mutta visseyden taehden parkitkaat selkaenne. Aavistanpa jotain.
Varmaan en ole vielae paeaettaenyt, mutta minae pelkaeaen.

TOMMI. Minae uskallan sanoa: nyt on kapteenimme liian ankara.

PATRIK. Vait, sinae kirottu kappale! Kaikki aeaenettae kuin muuri! Haa! jos
tietaesitte kuinka sydaemmeni kiertyy ja vaeaentyy, kuinka se kiiriskelee,
temmeltaeae ja teiskaa, juuri kuin koska katselemme kirkkaassa
vesilammikossa pientae pussia elaeviae kissanpoikasia taeys; se kierii ja
se vierii, se liikkuu