i riviin, lapsiset. (Asettaa heitae
seisomaan riviin) Taemae ei ole vielae mitaeaen, vedenpae vielae henkeaeni.
Oletteko huomainnut pienen lapsen kaeytoestae koska se itsensae oikein
todenperaeaen loukkaa, koska se esimerkiksi kiirahtaa portaan
ylimmaeiseltae pykaelaeltae alas tanterelle? Ensteen kuulet kolinan, sitten
on aeaenettoemyys kauvan kauvan, mutta paraseepa se viimein, ettae luulisit
mailman repeevaen. Niin minunkin sydaemmeni tila nyt, vasta olen
kellahtanut alas, makaan vielae tanterella ja ankara kipu mojoo
aeaenetoennae povessani, mutta kohta remahtaa. (Kaeyskelee hetken
aeaenettae ja vinhasti edestakaisin, lyoeden vaelillae tuimasti jalkaansa)
Kas niin, taessae seiskaeaet ja haevetkaeaet kaiken kansan edessae. Kaeykaeaet
taenne sekae nuoret ettae vanhat katsomaan taemaenkaltaisia miehiae. Tulkaat,
tulkaat! (Taluttaa esiin eraeaen pojan kansan joukosta sotamiesten eteen)
Taenne, poikaiseni, ja haevetkoeoen sinunkin edessaes. Sano heille jotain
pelkaeaemaettae; sillae seisotpa minun siipieni suojassa. Sano heille pari
sanaa, poika.

POIKA. Tuommoisia miehiae; kaeykaeaet te sotaan sammakkoja vastaan.

PATRIK. He heh!

POIKA. Mikae loistava koristus-kivi on tuo ylaepuolella teidaen naamaanne?
Voi te kiiltomadot, voi sinae heinaesirkka-parvi etelaeisiltae mailta, joka
maessaeaet meidaen kedoilla.

PATRIK. No noh!

POIKA. Te sotamiehiae? Heittaekaeaet nyt kivaeaerinne nurkkaan ja kaeykaeaet
saunaan lapsen-synnyttaejaen kanssa; ei, vaan saunan taakse, sillae onpa
muotonne kuin syymaekivi siellae, jonka paeaelle tuskin iljen sylkeae.

PATRIK. (Katsahtaen tarkasti poikaa kohden) Kyllae vaehempaekin sentaehden
piisais.

TITUS. Syymaekivi? Minussa ei ole ollut syymaeae sitten piennae lapsena.
Pidae suus kiin vaan, poika.

POIKA. Tuommoisia miehiae! Mutta taessaekin kaey toteen vanha sananlasku:
"Millainen ampuja, sellainen koiransa." (Juoksee kiivaasti pois, Patrik
muutaman askeleen haenen jaelessaensae)

PATRIK. Sinae riivattu! Kyllae sinun opetan vielae. (Kaeaentyen kansan
puoleen) Kenen poika se oli?

ERAeS AeAeNI JOUKOSTA. On se raukka eraeaen koeyhaen lesken ainoa vekama,
tekee tuskin muuta kuin koiranjuonia ja pelailee knappeja kaduilla;
vahinko pojasta, suuri vahinko, ettei jaksa aeiti parka haentae kouluttaa;
sillae se on niin viisasta lasta.

PATRIK. Vai "viisasta lasta", vai niin.--Menkaeaet hiiteen taestae! Mitae on
teillae taessae kurkisteltavaa? Pois, roistokansa! (Ajaa pois heidaet)
"Viis