itses harmaaseen,
taeysvillaseen sinelliin. Juttele meille mailmanhistorjasta jotain
oikein sopivaa, esimerkiksi kuinka Hannibalin sankarit elelit
Syrakuusassa, tai jotain taemaenkaltaista. Tommi, Tommi!

TOMMI. Anna minun olla, minae en jaksa hyvin.

ARISTARKUS. Enkae minae myoes. Huvita minua, veljeni, huvita mun kipeaetae
sydaentaeni. Tommi!

TOMMI. Miksi et suo minulle rauhaa!

TITUS. Mitae haen huoli toisen vammoista?

ARISTARKUS. Suus kiin, "Titus tienvieressae".--Tommi, "ilonen mieli elaeae
kauvan".

TOMMI. Kaikki menkoeoen hiiteen!

ARISTARKUS. Tunsinpa kerran eraeaen miehen, jonka mielilause, elaemaen
paeaestin oli taemae, "ilonen mieli elaeae kauvan, kauvan elaeae ilonen mieli".

TOMMI. Kuinka kauvan meidaen sitten pitaeae elaemaen taeaellae?

ARISTARKUS. Oi, Tommi! pianpa sae peraeyt istumaan epaeilyksen tylsyyteen.
Mutta koe toki kerran vielae jaennittaeae sun luontos ja elae istu siinae
vaeaeraenae kuin suutari.

TOMMI. Kuin Jerusalmin suutari, niin huokaen kuoleman peraeaen.

ARISTARKUS. Vaan viisi tuntia on jaelellae.

TOMMI. Oi piina! Minae en kestae taetae. Ilma, jota hengitaen, on vimmatun
ohkanen ja hieno, ja mauton kuin vesi. Ja niin on koko elaemae.

ANTON. Minae taasen tuskin taidan hengittaeae. Olennossani tunnen niinkuin
jotain varjommaista, kuin vaeikkyis ympaerillaeni ihmeellinen sumukierros.

TITUS. Niin minunkin.

TOMMI. Siis istutte korkuuden pilvissae kuin Jumala.

ANTON. Nykyinen hetki on kuin aeskoenen hetki ja paeinvastoin.

TITUS. Niin minunki.

TOMMI. Ja viisi tuntia on kuin viisi vuotta ja paeinvastoin. Tuhannen
vuotta on kuin yksi vuosi, ja, paeinvastoin, yksi vuosi on kuin tuhannen
vuotta. Niinpae aika Jumalanki edessae. Peijakas! kuin kaksi Jumalaa
pilvistoen sumukerroksessa.

ARISTARKUS. Kaipaus ja itsekielto, suuret ovat ihmetyoes! Naemaet kaksi
kumppania olet sae nostanut korkealle, ettae tuskin silmaemme heitae
erottaa. O ihme!

TITUS. Jos toki voisit olla aeaenettae, sinae omahyoetynen ja ylpeae kukko.

ARISTARKUS. Ei mallannut juuri, ei ollut oikea saksan vitsi.

TOMMI. Tuskin tuskin.--Kukko omahyoetynen? Vaeaerae soimaus. Katsele haentae
kanaparven seassa tarhassa, katsele jaloa ja korkeamielistae kaeytoestaensae
kansaansa kohtaan. Haen naekee onkimadon, ei haen sitae nauti itse, vaan
kutsuu lapsensa saalinjakoon, jota ukko komjast katsahtelee. Kaikkia
haen rakastaa, kaikkia haen suosii, niin sitae vilkasta, taeyshoeyhenistae
kanaa, kuin sitae, jon