ka siivet rippuu; eikae haen ketaeaen hylkaeae. Haen on
kuin Isae-Jumal itse. Suo anteeksi, taivas! taemae kuva on kovin alhanen
ja halpa, mutta todempaa en loeydae sun isaellisyytes huolelle. Ja
niinkuin meidaen isaemme meitae suojelee perkeleen juonista, niin suojelee
myoes kukko laumaansa ahneen kotkan kynsistae.

ARISTARKUS. Katso, Titus, nyt seison minae itse samassa korkuudessa kuin
te. Kiitoksia, ettaes teit mun kukoksi, se teki mun Seus Jupiteriksi.
Kukko ja Jupiter, se vertaus lyoe naulaa kantaan.--Terve, itsekielto ja
selvyys! te korotatte meitae pyoerryttaeviin tienoisiin. Ihanata! Skool!
"Skool, sille asialle", tahdoin minae sanoa; mutta loeytyykoe koiran
koijussa leipaeae? (Timoteus tulee Mauran huoneesta) Mitae se Timoteus
siellae muorin luonna kaeyskelee niin ahkeraan?

TOMMI. Luultavasti peseskelee haen muijan olviastijoita.

ARISTARKUS. Tai peseskelee kurkkuunsa olviastiassa.

TIMOTEUS. (Eriks.) Et ihanampaa elaemaetae taida aatella taemaen taehtisen
taivaan alla kuin nuorenmiehen elaemae rikkaassa huoneessa, jossa sekae
emaentae ettae piika sua rakastavat kuin hullut. Siinaepae on sinulle kaikki
yltaekyllin, siinae paistetaan sinulle kilpaa vehnae-plaettyjae, emaentae
paeivaellae, piika yoellae, emaennaen nukkuessa, ja siinae lainehtii olvi. Ja
siitaepae se suuri eroitus minun ja noiden vaelillae tuolla seinaen
juurella. Minae jaksan niinkuin Turkin keisari, he niinkuin ne kurjat,
riutuvat haamut, joista ei huoli Jumala eikae piru. Kuin nyt vaan
taitasin itseaeni oikein teeskennellae. (Tekee itsensae kovin
viheliaeiseksi laehestyessaensae toisia) (Aeaeneensae) Aih, aih! Mikae on taemae
mailma? Autio eraemaa, jossa toivo alati eteemme kangastelee, kirkkaita
virtoja, vihantoja niittuja ja vuoria kultasii, mutta harvoin harvoin
kohtaamme pienen kosteikon, jossa janomme hetkeksi sammuttaa taidamme.
Sitten kahnailemme taasen eteenpaein toivon ja epaeilyksen vaelissae. Mitae
taeaellae? Tule tule, sinae kurittu viikatemies! Taessae on sinulle valmis
niitto.--Mitae teette te taessae?

TOMMI. Me filosoferaamme; sillae me olemme Saksalaisia. Me harkitsemme
taetae mailmaa ja sitae ihmeteltaevaeae, jaerestyksellistae rakentoa, joka
kutsutaan elaemaeksi.

TIMOTEUS. Kuinka jaksatte, minkaltaisiksi loeydaette itsenne niissae
aatuksissa?

TOMMI. Jumaliksi. Peijakas kuinka se nostattaa, ruoskia tuota
kapinoitsevaa Vanhaa-Evaa.

TIMOTEUS. Vanhaa-Atamia, tahdoit sinae sanoa?

TOMMI. Vanhaa-Evaa, sanon minae, ha