muita sotamiehiae istuu seinien
nojalla viheliaeisinae haamuina tuijotellen eteensae. 1:n ja 2:n sotamies
istuvat vahteina.)

ARISTARKUS. Sano, vartija, mitae kello on.

1:N SOTAMIES. Neljae lyoenyt.

ARISTARKUS. Kuinka kauvan olemme hengittaeneet taetae tyhjyyttae?

1:N SOTAMIES. Seittemaen tuntia.

ARISTARKUS. Viisi on siis jaeljellae. Hyvae! Haa! Hyvae!

ANTON. Viisi tuntia! Minae naeaennyn, kuolen!

TITUS. En minae juuri kuole vielae, mutta kovin kipeae olen ja kohta
peraessaes tulen.

ARISTARKUS. Sano haenelle: terve tuloo!

TITUS. Mitae pahaa olisin minae haenelle tehnyt, ettae sois haen minun
kuolevan?

ARISTARKUS. Kerran maattuani haudassa, huolinpa vaehaen kuinka jaksavat
ystaevaeni ja viholliseni elaemaessae, jota itse en enaeaen saa nauttia.
Vaihka kierittelisit heitae hirmumyrskyt sekamelskaksi, sopaksi vallan,
niin kaikkea taetae katselisin kylmaellae silmaellae kuin karhu
talvikonnostansa.

TITUS. Mikae hirmuinen itsekkaeisyys, mikae aeaeretoen omahyoety! Muistelenpa
mitae aina lausui minulle Koulumestari-setaeni. "Mun itseni kanssa
kaeykoeoen miten kaey, mae sankarina tahdon henkeni heittaeae ja sieluni
paetkoon vaihka korpiin synkeisiin, kuin vaan oikeus ja hyvyys taeaellae
viimein voiton saa." Niin sanoi setae.

ARISTARKUS. Siis sanoi haen naein: "istukoon sieluni vaihka helvetin
tulessa kaiken ijankaikkisuuden yoen ja paistukoon, kuin vaan viimein
taeaellae maapallon paeaellae oikeus ja hyvyys voiton saa. Ihanata!" Niinpae
siis haenen meininkinsae.

TITUS. Elae tee pilkkaa helvetistae.

ARISTARKUS. Ja perkeleistae. Haa! mitae sanot? Pitaeaekoe meidaen heitae
kunnioittaman, sinae anttikristus? Pitaeaekoe heitae kunniassa pidettaemaen?

TITUS. Sitae en sano.

ARISTARKUS. Elae sano mitaeaen, vaan ole vaiti kuin hiiri, halkasenpa
muuton tuon puupoelkyn.

TITUS. Minkae puupoelkyn?

ARISTARKUS. Sen, jonka sinae kutsut paeaekses. Nyt olen kuin suola
kuumassa uunissa, minae raeiskyn ja kipenoeitsen. Haa! Oltta oltta! Mitae
olis Saksalainen ilman oltta! Mitae olis koko Saksanmaa ilman oltta! Mun
puhdas, viaton vereni kuivaa, haihtuu ilmaan kuin kirkas aamukaste
auringon hohteessa. (Viskelee vihaisesti jalkojansa) Tommi, lausu
jotain, sinae tiedaet yhtae ja toista; sillae onpa sinua kohtanut se onni,
joka ei lankee osaksi kaikille koeyhien lapsille. Sinua on, naeetkoes,
aeitis piesnyt kouluun muutaman kerran aamusilta, ja olitpa oikein
niinkuin vaehaen puolvillanen herra ennenkuin puit