Silentium, kapteeni Aakusti Patrik, silentium, sanon minae!

PATRIK. Sinae kirottu mies, kopeiletko?

ANTON. Tule nyt siivosti kanssani. So soo!

MAX. Elae ryhdy minuun; sillae nytpae olen voimakas, jaa kaksinkerroin.

TOMMI. Voimakas kuin kaksinkertainen olvi. Mutta mene nyt ja kiitae
ettes saanut saparalles.

PATRIK. Pois vilauksessa! (Huutaa)

MAX. Tuommoinen Aakusti.

FUCHS. Ole moittimatta sitae kapteenia. Haenen tunnen minae. Haen ei ole
mikaeaen kaemaeleuka, ei mikaeaen nurkkajulli eikae mikaeaen likahousu, sanalla
sanoen, ei mikaeaen lammasnahkapeitturi.

PATRIK. Minae sinun peittoon. (Tukistaa Fuchsia)

MAURA. Oi hirmuinen elaemae!

MAX. Olkaat haentae tukistamatta, herra Aakusti Patrik.

PATRIK. Yksi sana vielae, Max, ja miekkani tukitsee sun kitas
ijankaikkisesti.

MAX. Olkaat haentae tukistamatta.

PATRIK. Haa!

FUCHS. Anna haenen tukistaa; haen syoekoeoen sen tukan, sen valkean tukan.
(Patrik kaeyskelee perillae edestakaisin vinhasti ja vaelillae lyoeden
jalkaansa)

ANTON. Kaeykaeaet pois, mun rakkaat veljeni, minae rukoilen.

MAX. Sinusta olen aina pitaenyt, sinusta ja Pikku-Hermannista. Olis
minulla tyttaeriae, niin teidaet kohta valitsisin vaevykseni.

FUCHS. Olis minulla kaksi kaunista tytaertae! Saata vaunumme taenne,
Anton.

ANTON. Ei, veljeni, ei.

FUCHS. Sinae sydaemmeni veli. Ah! olis minulla talo ja kaksi kaunista
tytaertae.

ANTON. Ei auttais sittenkaeaen.

TOMMI. Ei vaihka lupaisit haenelle puolen taloas ja vanhimman tyttaeres
vaimoksensa, kuin kuningas itaeisellae maalla.

FUCHS. Ei kuningas, ei; kenraalikin piisaa, ja siinaekin on liiaksi.
Haa, ne kavaltavat vintioet! Kohta tekemaeaen meitae naein suuriksi ukoiksi!

TOMMI. Ja tee kohta tekemaeaen pieniae-ukkoja, te hunsvotit! Mutta pois
nyt, muuton usutamme paeaellenne kaikki teidaen pienet perkeleenne.

MAX. Katso itses, mies. Me olemme paastoneet kaksi vuorokautta, ja nyt
ovat enkelit meidaet piirittaeneet kuin sulttaanin henkivartijat. Taessae
seisomme kuin kaksi tulista muuria. Ken uskaltaa meitae laehestyae?

FUCHS. Ei kenkaeaen ei kenkaeaen. Ja mitae kuuluu siihen pieneen kansaan,
niin ovatpa meidaet jo jaettaeneet; sen teit he taellae ijankaikkisella
hetkellae.

MAX. Minae tiedaen jotain. Suotko sanasen kuiskaavani korvaas, veli
Tommi. (Erittaein Tommille) Katso, he meiltae kiepasit teille. Ho hoo,
mies, he jo parveilevat sun ympaerillaes kuin paeaeskoesliuta ympaeri haukan.
No peijakas! jopa yksi heist