ehkae velvollisuutemme toki sanoo toista.

PATRIK. Mikae velvollisuutenne, te lurifaksit, mikae velvollisuutenne?

MAX. Te ette siis tiedae, ettae me olemme ylennetyt kenraaleiksi?

PATRIK. No voi minun paeiviaeni! Hi hi hi hi! "Ettae me olemme ylennetyt
kenraaleiksi"! Hi hi hi!

MAX. Lakkaamatta tulee kenraalin ympaerkiertoilla kuin kotka, vakoen
joukkonsa tilaa ja kaeytoestae.

FUCHS. Lakkaamatta lakkaamatta.

PATRIK. Te kurjat!

FUCHS. Totisesti; sillae vaikea on virkamme harjoitus.

MAX. Tulkoon virka-ero. Taestae korkeasta arvosta me tahdomme astua alas,
pyhkaeisten jalkaamme; sillae taessae alla lepaeae joku musta koira
haudattuna. Haa! jos tietaeisin kenen konsti taemae, ettae meitae,
mielessaensae kavaluus ja surmamme, nostettiin taehaen korkuuteen, niin
Jumal' avita! haenen laehettaeisin heti sinnen missae pippuri kasvaa.

TOMMI. Laehetae sitten pippurimaahan tuo ministeri von Birheim.

PATRIK. He heh!

MAX. Onko se haen?

TOMMI. Totisesti.

MAX. Sinae tiedaet sen?

TOMMI. Varmaasta laehteestae.

MAX. Haentae en tunnekkaan.

FUCHS. En tunne minae haentae.

MAX. Mitae hyvaeae vartoo haen meiltae?

TOMMI. Ettae kaetkette haenen sydaemmihinne, ylistaette haenen kunniaansa
"kurkuill', trumpuill', symbaleill'", mutta mitae haen viimein teitae
kohtaan tarkoittaa, se olkoon nyt minulta sanomatta.

FUCHS. Pahinta peljaetkaeaemme.

MAX. Kuinka tulee meidaen nyt itseaemme kaeyttaeae haentae kohtaan?

TOMMI. Jyrkaesti katsoa haen yloen, ei olla haenestae tietaevaenaeaen, unohtaa
haen perin, ja haen pian tekee teistae taasen simppelit sotamiehet.

PATRIK. (Tommille) Ah sinae kanalja! Oletpa minun pussikkani, koira
viekoeoen, sinae olet minun pussikkani!--Olvipa miehen tekee aika
hanheksi, mutta monelta taasen, sen olen huomannut, ei voi se sielun
silmaeae himmentaeae, ei, vaan kuni paeinvastoin kirkastaisi sen. Ja niin on
laita Tommi-pussikkani kanssa. Totisesti!

TOMMI. Mutta mitae tuumailet niin hartaasti, Max?

MAX. Seuraisimmeko sun neuvoas tuota herra Birheimiae kohtaan?

TOMMI. Tehkaeaet niin.

PATRIK. Juuri niin, ja kaeykaeaet nyt koreasti kotia.

MAX. Yksi rongi vielae, yksi ympaerkaeynti jokaiseen kortteeriin.

PATRIK. Hoeh!

FUCHS. Se tehkaeaemme. Astukaamme hevosen rattaisiin.

Max. Vaunuisiin, vaunuisiin. Hei! Vaunut esiin jyryllae ja taerinaellae!

FUCHS. Ja vinkukoon Pikku-Hermannin piiska; sillae aika on taerkeae ja
ankara.

PATRIK. Kotia! sanon minae. Mars!

MAX.