imeen
joutui. Ja sentaehden tuntui haenestae pelastusarmeijaankin meneminen
samalta kuin jos joku hyvin, hyvin viekas ihminen olisi haenelle sanonut:
annappas kun sidon kaetesi, niin paeaeset kokonaan vapaaksi! Kenraalin
tottelemista taas tulevaisen autuuden taehden ei Hinkki voinut ottaa
mitenkaeaen edes totisen punnitsemisenkaan alaiseksi. Ei haen koskaan olisi
antanut pois sitae voileipaeae, joka haenellae oli, sen voileivaen taehden,
jota ei vielae oltu voideltu.

Ja niinpae, puijattuaan isaeltaeaen yhdellae kertaa kokonaista 200 markkaa,
Hinkki katsoi tarkotuksensa taeysin saavutetuksi ja jaetti jaelleen sekae
isaensae ettae pelastusarmeijan ja morsiamensakin, jolle tosin antoi
kymmenen markkaa, sittenkuin oli pantannut taetae tarkotusta varten isaeltae
saamansa hienot poeksyt.

Sitten eleskeli vuosikausia milloin missaekin toimessa ja alkoi jo
vaehitellen kadottaa uskoansa siihen, ettae mitaeaen sen ihmeellisempiae voi
elaemaessae tapahtua maalla yhtaevaehaen kuin merellae. Mutta silloinpa kiintyi
Hinkin mieli taaskin eraeaeseen aivan uuden uutukaiseen ilmioeoen ja
valveutti haenet virkeaemmaeksi kuin haen ehkae milloinkaan ennen oli ollut.

Asia oli taellainen.

Hinkki ei ollut koskaan voinut sietaeae mitaeaen kansanjuhlia niiden
kuolettavan, sisaeaenpaeaesymaksusta tarjotun ja ohjelman mukaan anniskellun
huvituksen vuoksi. Hinkkiae ei olisi semmoisiin mistaeaen maksusta saanut
menemaeaen. Nytpae rupesivat toverit kuitenkin viettelemaeaen haentae
sellaiseen tulemaan. Sanoivat, ettae joku merkillinen mustatukka oli
puheillansa kansankokouksissa pannut monen miehen paeaen pyoeraelle ja
koonnut sakkia ympaerilleen satamaeaeriae, sekae vanhaa ettae nuorta kansaa.
Itse eivaet osanneet arvostella, vaan tahtoivat tietaeae Hinkin mieltae.

Hinkki lupasi vihdoin mennae katsomaan sitae otusta.

Haen meni tovereinensa Hesperiaan, ja kun kansaa oli paljon kokoontunut
puhujalavan ympaerille, asettui Hinkki parhaine tovereineen joukon taakse
ylennykselle, missae toiset istuivat puiden juurilla, toiset seisten
nojautuivat runkoihin. Hinkki istui. Haenen eteensae asettui selin
puhujaan joukko miehiae, jotka paljon mieluummin tahtoivat naehdae Hinkin
kasvoihin tietaeaekseen mitae Hinkki meinasi puheesta, kuin itse puhujaa
kuunnella.

Kun mustatukka vihdoin nousi puhujalavalle ja uteliaisuuden ja
ihastuksen sohina kaevi yli suuren vaekijoukon, haukotteli Hinkki silmaensae
vetisiksi jo pelkaestae ajatuksestakin ettae haenen