elle. Kustaava jaei sillae aikaa kotia vartioimaan.

Kerttu sukelsi ulos asunnosta niinkuin olisi paeaettaenyt jostakin
korkealta hypaetae alas ammottavaan syvyyteen tai niinkuin olisi
varustunut hyoekkaeaemaeaen keskelle tuiminta miesten ottelua, sillae haen
kuvaili kadulla olevan vielae tuhat kertaa pahempaa elaemaeae kuin aesken, ja
odotti varmaan joutuvansa kasakkain jalkoihin. Suuri oli sentaehden
Kertun haemmaestys, kun keskikaupungilla vallitsikin taeysi ja pimeae
tyhjyys. Siellae taeaellae kulki katuja myoeten jotain henkiloeitae rivissae,
mutta sivilipuvussa, kalossit jaloissa, kuulumattomasti astellen.
Niinkuin jokin naekymaetoen leijona olisi aekkiae tukahuttanut tassunsa alle
koko kaupungin, sanoen: hiljaa nulikat! Kivimuurit kumottivat kuin
suuret pimeaet haamut yoessae, siellae taeaellae tuikahteli yoesumussa himmeaet
ikkunavalot. Ja hiljaisuus oli niin syvae, ettae olisi kuullut nuppineulan
putoamisen. Mutta ei ainoatakaan polisia naekynyt, jolta Kerttu olisi
voinut kysyae oliko mitaeaen vangitsemista tai tapausta kuulunut. Silloin
Kerttu muistikin lasten kertoneen, ettae polisitkin olivat tehneet lakon,
ja haen kaeaentyi senvuoksi ja juoksi niiden miesten luo, jotka kaevelivaet
keskellae katua ja kysyi heiltae. Miehet sanoivat Kertulle: Me olemme
uuden polisimestarin kaeskylaeisiae ja olemme taessae kolme tuntia
vahtivuorossa olleet emmekae ole mitaeaen vangitsemisesta kuulleet, mutta
jos tietaeae tahdotte, menkaeae keskusasemalle, joka on senatintorilla,
siellae vangituita saeilytetaeaen.

Kerttu oikasi suoraa paeaetae sinne.

Taeaellae oli portin edessae tavaton vilinae samallaisia hiljaisia
sivilimiehiae, jotka tulivat ja menivaet, tulivat ja menivaet.

Kerttu ajatteli: Jospa vaan paeaesisin niin pitkaelle, ettae antaisivat
tulla vankikopin oven taakse, niin minae huutaisin sille raukalle niin
kovaa kuin jaksaisin: ole rauhassa, lapset ovat tallella!

Ja haen tunkeutui voimakkaasti miesten sekaan porttikaeytaevaeaen mennaekseen
sisaelle polisikamariin.

Miehet pysaeyttivaet haenet kysyen mitae asiaa haenellae oli.

Kerttu sanoi olevan asiaa polisimestarille ja tyoenteli itseaensae
vaekivallalla eteenpaein. Mutta miehet sulkivat haeneltae tien kysyen kuka
haen oli, joka ei jaerjestyksenvalvojia totellut.

Kun Kerttu oli sanonut nimensae, luullen jo haentaekin vangittavan,
astuivatkin miehet askeleen taapaein, tekivaet haenelle kunniaa ja
sanoivat: Herra kapteenia on nyt vaikea tavata, mutta me r