kielto Kertun tulemisesta sinne tuntui heistae osottavan, ettae
kapteeni itsekin luuli vallankumouksen vielae tulevan. He eivaet siis
olleet aikoihin huomaavinaankaan, ettae heidaen omat toiveensa uuden
vallankumouksen tulosta paeivae paeivaeltae yhae enemmaen raukesivat.

Vihdoin Kerttu ei voinut enaeae pidaettaeae, vaan kirjotti uudestaan: Saako
jo tulla?--Kahdenkymmenen neljaen paeivaen kuluttua kapteenilta tuli
uudestaan vastaus: Et saa tulla.

Silloin Kerttu tuskaantui ja kirjotti: Tuleeko
vallankumous?--Kahdenkymmenen neljaen paeivaen kuluttua kapteenilta tuli
vastaus: Vallankumous ei tule milloinkaan, sillae hienot ihmiset eivaet
henno, vaikka pystyisivaetkin, mutta raa'at eivaet pysty, vaikka
hennoisivat.

Taemaen alakuloisempaa ei Kerttu ollut vielae milloinkaan lukenut. Haen,
joka oli kapteenille saarnannut: ei saa tappaa, olisi nyt tahtonut koota
ympaerillensae sata tykkiae ja ampua ympaeri maailmaa niin ettae olisi
raeiskynyt! Kuinka ihmeellisesti osat elaemaessae vaihtuvat! Kerttu olisi
ollut valmis nyt luopumaan kaikesta entisestae, itse jumalisuudestaankin,
saadakseen vaan ajatella vallankumousta vaelttaemaettoemaeksi. Mutta
kapteeni, joka oli aina ennen kaikkiin Kertun jumalisuuksiin huutanut:
trah! nyt noissa lyhyeissae vastauksissaan tuntui selvaesti asettuneen
juuri sille entiselle Kertun kannalle, vaikka Kerttu hyvin tiesi, ettei
kapteeni mitaeaen Israelin herraa tunnusta.

Kun aikaa taas oli kulunut ja talven yli uusi kevaet tullut, kirjoitti
Kerttu kyynel silmin kapteenille: Selitae vihdoin _miksi_ Kerttu ei saa
tulla oman Hanneksensa luo?

Kahdenkymmenen neljaen paeivaen kuluttua saapui kapteenilta selittaevae
vastaus: Jos ei saa tappaa, niin ei saa myoes totella. Minae elaen taeaellae
kaetteni tyoellae. Semmoista elaemaeae ei Kerttu jaksa kestaeae. Kerttu jaeae siis
aeidin luo, niinkuin ennenkin. Hannes.

Ja sitaekoe se vaan olikin, ajatteli Kerttu. Heti paikalla haen alkoi
valmistella matkalle laehtoeae. Kustaavan kanssa he paeaettivaet niin, ettae
Kustaava jaeae kotiin edelleenkin taloa hoitamaan siltae varalta, ettae
vallankumous sittenkin vielae tulee ja he paeaesevaet kerran rakkaaseen
kotikaupunkiinsa takasin. Kustaava laehettelisi heille sillae vaelin mitae
irti saa, ja ehkae Franskin antaisi ensi haetaeaen apua. Kerttu oli varma
siitae, ettae haen kyllae pian saisi taas kapteenin paeaestae tuon merkillisen
"ei saa totella", jonka se oli niin itsepaeisesti lisaennyt Kertun
saeaentoeo