tullaan
perille.

Mutta koska vaari silmaensae avasi, ei haen muistanut missae oli, ja
ihmeelliset taikalinnat naekyivaet haenen silmaeaensae, toinen toistaan
korkeampina, ja kirkas valo loisti niiden tuhansista ikkunoista, ja
kaikki oli sen valon taehden kuin tulimeressae.

Ja vaari katsoi alas ja naeki veden lipuvan sen valon punasessa
heijastuksessa, ja tunsi proomun mustat laidat, ja sanoi peraemiehelle:
Mikae palo tuolla on?

Mutta peraemies vastasi:

--Ne on Tampereen tehtaita.

Silloin vaari ajatteli: Jos Veneh'ojan rengit taeaellae taemmoeistae
ilotulitusta pitaevaet, mitae onkaan minun silmaeni naekevae, koska minae
Veneh'ojan maille astun!

Kun vaari oli proomusta laiturille autettu, ei haen sittenkaeaen taetae
kaupunkia samaksi renkikylaeksi tuntenut. Lyhdyt paistoivat torilla haenen
silmiinsae ja ajurit raemisivaet kivisillae kaduilla niinkuin siinae kaikista
isoimmassakin renkikylaessae, jonka haen oli ikipaeiviksi jaelkeensae
jaettaenyt.

Ei vaari pitkaelle hoippuilemaan paeaessyt, ennenkuin polisi otti haenet
taluttaakseen ja talutti polisikamariin, sinne yoevyttaeen putkan
pritsille.

Seuraavana aamuna sanoivat polisit vaarille:

--Minne aeijae matkaa tekee?

Ja vaari vastasi:

--Veneh'ojan kylaeaen.

Silloin sanoivat polisit:

--Mitae sinae siihen pahaan kylaeaen menet, joka on jaerjestysvaltaa vastaan
kapinaan noussut?

Mutta vaari sanoi:

--En minae siihen kylaeaen mene, Veneh'ojan kylaeaen minae menen.

Polisit sanoivat:

--Nyt on sunnuntaipaeivae, katsokaamme meneekoe sinne joku huvilaiva.

Ja ottivat sanomalehden ja loeysivaet ilmotuksen tyoevaeen huvimatkasta
niille samoille Veneh'ojan kylaen maille.

Niin yksi polisimiehistae istutti vaarin viereensae ajurinrattaille ja vei
rantaan, jossa oli laiva, koeynnoeksillae ja lipuilla koristettuna,
taeynnaensae huvimatkalle laehtevaeae vaekeae. Ja laiturin aeaereen ajettuansa
huusi: Taessae on vielae yksi sosialisti, ottakaa sekin!

Ja kaikki vaeki herahti nauramaan, kun he tutisevan vaarin ja sen pitkaen
matkasauvan naekivaet. Ja nostivat sillan jaelleen maihin, josta ne sen jo
ottaneet olivat, ja ojentaen kaesiaensae ottivat vaarin vastaan, ettei haen
kapealta sillalta horjahtanut. Ja istuttivat haenet keskellensae laivan
kokkaan.

Mutta laivan laehtiessae vesien siniselle selaelle he puhalsivat torviin,
ylimmaellae komentosillalla seisten.

Ja vaari ajatteli: En ilmoisna ikinae olisi luullut lippujen ja musikin
kanssa