sae.
Ja vaari alkoi uudestaan:
--Siihen aikaan koska minae Siperiasta Suomeen kaevelin----
Mutta ylimmaellae kannella rupesivat toiset taas torviin puhaltamaan, ja
vaarin aeaeni hukkui kuulumattomiin.
Jo laehestyi liputettu laiva, viehkeaeae valssinsaeveltae kaijuttaen,
veneh'ojalaisten pientae laivasiltaa.
Mutta ei vaari voinut naeitae maita tuntea, sillae naemae olivat haenen
aikoinansa vielae asumattomia korpia olleet.
Maihin noustua he menivaet kentaelle, kuhunka kartanon alustalaiset olivat
kokoontuneet. Ja niinkuin ei vaari ollut maita samoiksi tuntenut, niin
ei haen naeitae ihmisiae samoiksi tuntenut. Sillae veneh'ojalaiset olivat
haenen aikanansa olleet kookasta ja voimakasta vaekeae niinkuin haen itse,
mutta naemae olivat lyhyenlaentiae, pitkaekaetisiae, kierosaeaerisiae suurpaeitae,
eikae mitaeaen Veneh'ojan miehiae.
Ja keskellae tannerta oli vanha petaejae, jonka runkoa vasten oli
saarnastuoli laitettu ja punaisella veralla ympaeroeity.
Niin yksi suosiollisista nousi saarnastuoliin ja loei kirjansa auki,
sanoen: Suuri on ollut pimeyden valta naeillae Veneh'ojan mailla. Tuhat
vuotta varmaankin olette naeitae korpia perkailleet, ettekae taehaen paeivaeaen
asti ole yhteenliittymisen voimaa ja siunausta tienneet. Mutta nyt sen
tiedaette. Nyt olemme teille taenne osuuskaupan perustaneet ja tyoevaeentalo
on rakennuksen alla. Tosin on joukossanne vielae niitae, jotka
vaekivallantoeitae ajattelevat, ja myoes niitae, jotka piplian kansista
taktiikkaa hakevat. Mutta poistukoot jo viimeisetkin yoepeikot teidaen
keskeltaenne, ja joka ei vielae ole taehaen kirjaan nimeaensae piirtaenyt, haen
sen tehkoeoen.
Ja oli laitettu lava keskelle kenttaeae, ja he menivaet sinne ja puhalsivat
torviin, ja tanssivat ja hyppelivaet.
Ja oli riuku nostettu Veneh'ojan miesten kiivetae, jonka paeaehaen oli
suun-imellystae pantu kullankiiltaevaeaen paperiin, ettae he sitae kaesiinsae
kiistaeisivaet.
Oli myoes pukki poelkyistae tehty, ettae he sen paeaelle hajareisin istuisivat
ja heinaepusseilla lyoeden toisensa maahan kukistaisivat.
Ja oli paukuttimia, joilla he pilkkaan ampuivat, ja ongenvapoja, joilla
he nauhasia ja lastentossuja paperiseinaen takaa nostelivat. Ja paljon
muuta sellaista oli.
Mutta vaari, kyllikseen naeitae kujeita katseltuaan, kysyi vaeeltae: Missae
ne Veneh'ojan miehet ovat, jotka eivaet vielae ole kirjaan nimeaensae
piirtaeneet ja jotka vaekivallantoeitae ajattelevat ja pipliaa lukevat?
Ja
|