en "ei saa tappaa".

Mutta kuinka kaevi?

Kun Kerttu tuli lapsineen perille, oli kapteenilla siellae pieni farmi,
se on, vaehaen maata, kaksi lehmaeae, pieni navetta, pari huonetta sisaeltaevae
asumus, joku ulkohuone ja vaehaeinen sauna. Taemae olisi kaikki ollut hyvae,
mutta ei ollut minkaeaenlaista apuihmistae. Kerttu sanoi: Taessae tarvitaan
apuihmistae. Kapteeni vastasi: Ei.

Ja vaikka Kerttu olisi kuinka sitovilla syillae koettanut selittaeae, ettae
ilman apulaista oli mahdotonta tulla toimeen, oli kapteenin vastaus aina
yhtae jyrkkae: Ei!

Sen maan tavan mukaan kapteeni itse syoetti, juotti, ruokkosi ja lypsi
lehmaet, joten Kertun oli mahdotonta kieltaeytymaellae navettaan menemaestae
pakottaa kapteeni hankkimaan lehmaenhoitajaa. Mutta kyllae se vielae siihen
kyllaestyy, ajatteli Kerttu, ja vaeltti visusti jalallansakaan navettaan
astumasta.

Kerran sanoi Kerttu: Suuressa farmissa avaa lehmaenhoitaja vesikraanan ja
puolessa tunnissa juottaa tuhat lehmaeae, mutta sinulta menee puoli paeivaeae
kahden lehmaen hoitoon!--Kapteeni vastasi:

--Vaehemmin menisi, jos Kerttu auttaisi.

Toisen kerran Kerttu sanoi: Tavallisena palkkalaisenakin paeaesisit
vaehemmaellae tyoellae, ja me kaikki elaeisimme.--Kapteeni vastasi: Upseerina
olisin paeaessyt vielae vaehemmaellae.

Monasti tarjottiin kapteenille hyvaepalkkaisia paeaellysmiehen toimia
erilaisille tyoemaille. Kapteeni hylkaesi kaikki.

Ikaevissaeaen rupesi Kerttu kerran valittamaan, ettei taessae vieraassa
maassa ole edes jumalanpalvelukseen tilaisuutta.--Kapteeni moeraehti
aereaesti: Mitae on jumalanpalvelus? Tee mitae pitaeae, aelaekae tottele ketaeaen,
se on jumalanpalvelus.

Taemae sana jaei Kertun mieleen.

Kapteenin aereys ja synkkaemielisyys rupesi surkuttamaan Kerttua, ja
kerran haen pani huivin paeaehaensae ja esiliinan eteensae mennaekseen vihdoin
navettaan katsomaan mitae se siellae oikein tekee.

Kapteeni oli siivonnut navetan, ja istui lypsaemaessae.

Kerttu tuli oikein liikutetuksi. Katseli vaehaen aikaa entistae komeata
upseeriansa, meni ja pani kaetensae sen olalle, sanoen:

--Minae ja maailma olemme sinulle vaeaeryyttae tehneet.

Kapteeni nousi aekisti yloes, rypisti ankarasti silmaekulmansa ja tiuskasi:

--Jos vaeaeryyttae, niin istu lypsaemaeaen!

Mutta kapteenin haemmaestys oli suuri, kun Kerttu, laitettuaan paeaeliinansa
solmun leuvan alta niskan taakse, tuli ja otti haeneltae kiulun ja istui
lypsinpallille. Ensin se vaehaen saepsae