skuvia liinoja, ja viimeisessae ikkunassa
Kerttu, joka silmaet ilonitkusta punaisina suuteli kaesiaensae ja heitteli
niitae kapteenille.

--Aja hiljaa, kuului kapteenin selaen takaa eno Franssin tyynesti laulava
aeaeni.

Eno Frans istui jaeykkaenae ja liikkumattomana, keppi polvien vaelissae ja
molemmat kaedet kepinkoukun paeaellae, silmaeluomet mahdollisimman alhaalla.
Silloin taelloein haen kadun kulmauksissa kosketti kepillae kapteenin
kylkeen, ilmaistakseen taelle minne oli kaeaennyttaevae.

Keskikaupungin keskisimpiae katuja mentiin.

Yhtaemittaa Franssia tervehdittiin. Kapteeniin ei katsahtanut kukaan.
Monet polisikonstaapelitkin tekivaet Franssille kunniaa, sillae haen tunsi
aina kaikki kaupungin suuret ja pienet virkailijat. Etelaeesplanaatia
ajettaissa itse polisimestari ajoi ohitse ja tervehti.

Pitkaensillan yli ajettaissa, jossa hevosen juoksuttaminen oli kielletty,
kapteeni saattoi selvaesti kuulla, ettae eno Frans kaiken aikaa itseksensae
mymisee. Ja vaikka haen ei voinut erottaa sanoja, oli myminaen aeaenenpaino
sellainen, ettae ajatus ikaeaenkuin itsestaensae antautui: Hyvae oli
polisikamarissa minua kolme tuntia vankina istuttaa; mutta onnenpyoerae
kaeaentyy, poikaseni! Miltaes tuntuu nyt itsesi ajurina kuskipukilla
kekottaa, hae?

--Aja tulliportissa oikealle!

He ajoivat ulos kaupungista ja pysaehtyivaet eraeaen suuren konetehtaan
taakse ja menivaet pieneen huoneeseen. Rannassa oli moottorivene, joka
vei kapteenin saaristoon. Taeaellae haen astui avonaiseen purjealukseen,
jonka miehet saattoivat haenet Itaemeren yli Ruotsin rannikolle.

Sieltae matkusti kapteeni Englantiin, ja jonkun aikaa Englannissa
oleskeltuansa jatkoi matkaa valtameren yli toiseen maanosaan.

Kun kapteeni siis naein kaikessa totteli Kerttua, niin milloinka haen
oikeastaan sitten toteutti sen ankaran tottelemattomuudenvalansa, jonka
oli Kerttua vastaan vannonut?

Sen haen toteutti vasta siellae toisessa maanosassa, sittenkuin oli sen
rannikolta vankan vastustusasennon ottanut.

Kerttu kirjoitti haenelle heti osotteesta selvaen saatuansa: Saako
tulla?--Kahdenkymmenen neljaen paeivaen kuluttua kapteenilta tuli vastaus:
Et saa tulla.

Kerttu koetti elaeae odotuksessa. Sekae haen ettae Kustaava tulivat nyt
jyrkaesti vallankumouksellisiksi, sillae he toivoivat, ettae jos
vallankumous vielae tulisi, niin kapteeni palaisi kotiin kapinallisten
panssarilaivalla, ylimmaellae komentosillalla seisten. Myoeskin kapteenin
jyrkkae