lut hirmuisen
suurikokoinen, ja sydaen alkoi taas toivokkaasti pampattaa.

Samassa astui sisaelle Frans suuressa vanhanaikaisessa ajurinkauhtanassa,
ja rupesi sitae riisumaan yltaensae, sanaakaan sanomatta. Haen oli puettu
nyt keveaeaen kesaepalttooseen, ja hattukorista haen otti esille tavallisen
knallinsa. Sitten, silmaeluomet alhaalla ja kasvot liikkumattomina, tuli
kapteenin taakse, pidellen ajurinkauhtanaa levaellaeaen edessaeaen, niinkuin
toista pukeutumaan auttaessa.

--Mikae nyt?--sanoi kapteeni haemmaestyen.

Frans sanoi hiljaisella ja yksitoikkoisella aeaenellae:

--Vedae paeaelles.

--Tehkaeae kaikki niinkuin Frans kaeskee, sanoi Kustaava Hartaudella.

--Aelae anna enon odottaa, sanoi Kerttu viattomasti.

Kapteeni katsahti Kerttuun tuimanlaisesti:

--Mitae taemae merkitsee?

Sillae kapteeni huomasi selvaesti, ettae eno Frans tahtoo valmistaa haenelle
paitsi pakoa myoeskin kostoa lakkoviikon tapahtumista.

--Mutta Hannes kulta, onko taessae mitaeaen pahaa?--sanoi Kerttu itkuun
valmiina.--Minae vannon sinulle, etten milloinkaan tule vaatimaan sinulta
pahaa.

--Pidae siis valasi!--sanoi kapteeni ankarasti, ja alkoi pujottaa kaesiaeaen
eno Franssin tarjoaman kauhtanan hihoihin.

Haenen molempien kaesiensae ollessa naein toimessa ennaetti Kerttu sipaista
saksilla pois suuren palan haenen pitkistae viiksistaeaen. Ja kun toinen
puoli oli kerran sipaistu, ei tietysti voinut enaeae jaettaeae toistakaan
puolta leikkaamatta.

Taemae temppu muutti kapteenin ulkonaeoen haemmaestyttaevaesti. Mutta
katsahdettuaan peiliin, ei kapteeni voinut sellaista ulkomuotoa lainkaan
hyvaeksyae ja lyhensi nyt itse viiksensae niinkuin vaan saksilla sai, sillae
kapteeni oli aina pysynyt ulkomuodostaan sangen arkana. Anna tulla vaan
Kerttu! Suurimmankin haepeaen minae otan kantaakseni sinun taehtesi, mutta
maltahan, kohta tulee: stop!

Ja he sitoivat vyoen vaeljaen kauhtanan ympaerille, ja panivat ajurinlakin
kapteenin paeaehaen, ja eno Frans sanoi:

--Mene, istu kuskipukille.

Mutta Kustaava oli sillae aika Loviisan kanssa laittanut mankelikoriin
kapteenin paeaehineen, paeaellys- ja alusvaatteita. Ja kun kapteeni oli
kuskipukille istunut, sovitti Kustaava korin haenen jalkoihinsa.

Silloin tuli Frans keppi kaedessae ulos, istui rattaille, ja niin kapteeni
ajoi kaedet ojona kauniisti kaartaen portista kadulle.

Ohi ajaessa haen vilkasi, paeaetaeaen kaeaentaemaettae, ylaekerran ikkunoihin:
siellae naekyi vaan joukko hui