Haen taisteli siihen asti kuin naeki useimmat patterit jo
jaetetyiksi ja niiden kanunat vaijenneiksi. Vielae sittenkin haen olisi,
kapteenin hukkaan menevaeae asiata ajatellen, pysynyt patterillaan, mutta
tapahtui niin, ettae linnotuksen ruutikellarit raejaehtivaet, ja Hinkki
lensi monta syltaeae asemaltaan tykin vierestae. Semmoista pamausta ei
Hinkki vielae elaeessaeaen ollut kuullut, ei Afrikassa eikae missaeaen muussa
maanosassa, missae oli elinaikanansa vaeltanut. Siinaekoe lennossa vai
hyvaen aikaa tiedottomana maatessaan raejaehtaevien pommien keskellae Hinkki
oli saanut kaksi haavaa, ei haen itse voinut heraettyaeaen paeaettaeae. Ensin
haen ei huomannut muuta kuin sen haavan, joka oli tullut ohimoon ja
tahrannut kaikki kasvot vereen. Haen pyyhki kasvonsa kaikkein
puhtaimmilla paikoilla, mitae takkinsa liepeistae loeysi. Mutta takkia
aikoessaan vetaeae jaelleen ylleen haen vasta huomasi kaiken paitansakin
olevan siekaleina ja veressae, ja tunnusteltuaan tuli siihen paeaetoekseen,
ettae kranaatinsirpale oli repinyt vasemmalta puolen haenen vatsansa auki.
Ampuivatko ne enaeae vai eivaet, sitae ei Hinkki voinut kuulla, sillae haenen
korvansa olivat lukossa, niinkuin haenellae kuuloa ei enaeae olisi
ollutkaan.
Noustuansa ja huomattuaan voivansa hyvin pysyae pystyssae ja astua Hinkki
palasi tykkinsae luo ja kapusi siitae vallille.
Heti haen naeki, ettae asia oli menetetty.
Ei ammuttu missaeaen. Laivastokin oli savuista selkeaenae. Haevitys
Kuninkaansaarella naeytti taeydelliseltae. Haavottuneita ja kuolleita
kuljetettiin pitkissae jonoissa lasaretteihin. Punasen kapinalipun
viereen olivat nostaneet valkosen lipun.
Nyt olisi kai Hinkinkin pitaenyt mennae lasarettiin mahahaavaansa
sidottamaan, josta tuntui niinkuin suolet roikkuvan, mutta haen laski
niin, ettae jos haen sinne menee, niin haen joutuu varmasti vangiksi. Ryssae
antaa Suomen herroille raastupaan, ja Suomen herrat tuomitsevat
Soeoernaeaesiin, eikae kun Kakolaan Turkuun.
Taestae selville paeaestyaensae Hinkki levitti takkinsa hihat ja sitoi ne
lujaksi vyoeksi mahansa ympaerille, niin ettae muu takki tuli pariin
kertaan taitettuna pinkaksi kaeaereeksi haavan paeaelle.
Sen tehtyaensae haen laskeutui vallin merenpuoleiselle vietteelle ja samaa
kallioseinaeae myoeten, kuin oli tullut, kapusi alas rantaan. Hiukan oli
haentae keskikalliolla vain pyoerryttaenyt. Nuorukainen oli arvatenkin
paeaessyt pakenemaan, sillae venettae ei naekynyt missaeaen. Mutt
|