iikkua, laeksi Kerttu haentae hakemaan.

Punasen kaartin kaikki leiripaikat haen tietysti ensin juoksi. Mutta
kaarti naeytti olevan hajonnut viimeistae miestae myoeten.

Sitten haen kaevi tyoevaeentalot ja kansliat. Taeaellae haen ensi kerran huomasi
kuinka nurjamielisiksi ihmiset olivat aekkiae kaeyneet kapteenille.
Kaeytaevaessae haen kuuli jonkun sanovan, ettae kapteeni oli naehty tulevan
tyoevaeentalolta, mutta kadulla oleva kansa oli tahtonut ottaa haenet
kiinni ja revellae palasiksi, huutaen: nyt menee meiltae aeaenestysoikeus ja
yksikamari!

Kadullakin ihmiset osottelivat Kerttua. Useat vallassaeaetyiset eivaet
olleet tuntevinaan, ja kaeaensivaet paeaensae pois, kun tulivat vastaan.

Katajanokalle vallankumouksellisten paeaekortteeriin tultuansa ei Kerttu
siellae tavannut yhtaekaeaen elaevaetae sielua. Ovet olivat selko selaellaensae.
Poeytien ja tuolien paeaellae naekyi sekasin sotamiesten pukuja,
upseerintakkeja, sivilivaatteita, lakkeja, revolvereja,
patrunakoteloita, kivaerejae, pulloja, tupakkia,--kaikki aeaerettoemaessae
sekasotkussa. Minne ne olivat kaikki hajonneet, ei Kerttu ymmaertaenyt
aavistaa. Ei jaelkeaekaeaen missaeaen niistae ihmisistae.

Kaikki paikat kaeytyaensae ei Kertun auttanut muu kuin kaeydae uudestaan
samat paikat. Vihdoin haen tapasi muutamia punasen kaartin miehiae, jotka
kertoivat naehneensae viime yoenae kapteenin. Haen oli vienyt neljae miestae
mukanansa kaupungintakaiselle vuorelle, jossa heidaen oli pitaenyt
sytyttaemaen olkiriuku palamaan. Mutta juuri kun miehet olivat sen
alhaalta sytyttaeneet, oli kapteeni rynnistaenyt patsaan juurelle
vyoerytetyn kiven syrjaeaen, jolloin riuku oli, kahdesta kohden taittuen,
kaatunut. Sen jaelkeen ei kukaan ollut kapteenia enaeae naehnyt.

Onkohan se raukka jaerkensae kadottanut?--ajatteli Kerttu, sydaen kurkussa.

Vallankumouksellisten paeaekortteeriin uudestaan tultuansa haen ei enaeae
paeaessytkaeaen sisaelle. Ovet oli pantu lukkoon ja kaksi suomalaista
kaupungin poliisia ja kolme venaelaeistae santarmia seisoi ovella vahtia
pitaemaessae.

Kerttu paeaetti nyt juosta vaelillae kotona kysymaessae oliko kapteenia sillae
aikaa siellae naekynyt.

Kun Kerttu oli mennyt Katajanokan sillan yli, ja paeaevahdin ohi
paeaestyaensae rupesi laskeutumaan etelaesatamaan, naeki haen sotakulkueen
tulevan Elisabetintorin rannasta. Haen seisahtui vaeenpaljouden taehden
keisaripalatsin kulmaan odottamaan saattueen ohikulkemista.

Ensin kulki kolme sotam