puoli sanaa kuultuansa Kerttu jo lensi jaelleen
ulos. Kuinka haen ei ollut ennen tullut sitae ajatelleeksi, vaikka
kapteeni oli toistakymmentae vuotta aina ollut niillae merikallioilla,
milloin ei ollut kotona tai jossain tarkkaan ilmotetussa muussa
paikassa!

Aivan oikein. Ensin naekyy vaan musta pilkku taivasta vasten. Sitten
erottuu ilmeisesti kapteenin tutut piirteet. Katselee Viaporiin paein.
Kaevelee nopeasti edestakaisin. Taas seisahtuu, taas katselee.

Kerttu oli hurjasta juoksusta, monista harhaanastumisista ja
kompastuksista naeillae kallioilla niin hengaestynyt, ettae haenen taeytyi
istua levaehtaemaeaen ollessaan jo aivan laehellae kapteenia. Sanaakaan haen ei
saanut hengaestyksen taehden suustansa.

Kapteeni naeytti haenestae ensi katsaukselta melkein mielipuolelta, niin
tuhkan harmaa se oli kasvoiltansa ja puhui itseksensae, milloin
pysaehtyen, milloin nopeasti siirtyen toiseen paikkaan. Mutta kun Kerttu
tuli laehelle, ei kapteenin kasvoissa naekynyt mitaeaen muuta erinomaista
kuin tavattomasti suurenneet silmien mustuaiset. Kerttu kaevi kohta
tarmokkaasti kapteenin kaeteen ja rupesi vetaemaeaen pois sanoen, ettae
polisit olivat tulossa.

--Mitae pahaa olen minae tehnyt, ettae minua vangittaisiin?--sanoi kapteeni
ajatuksistaan revaeistyn ihmettelevaellae ilmeellae. Ja Kerttu tunsi, ettae
helpompi olisi ollut saada liikkeelle sellaista satamapollaria, johon
siirtolaislaivat viskaavat koeysisilmukkansa, kuin kapteenia
hievautetuksi siltae paikalta missae haen seisoi.

--Enkoe minae lakkoviikolla pelastanut taetae kaupunkia veriloeylystae omien
kansalaisten kesken? Enkoe minae nyt ole pelastanut taetae kaupunkia
pommituksesta, joka olisi sen maan tasalle tuhonnut? Miksi he siis minua
vangitsisivat? Johan sinae olet jaerjiltaesi, Kerttu!

Kerttu tiesi, ettae kun kapteeni rupeaa jotakin ajatuksenjuoksua puheessa
selvittaemaeaen, on paras antaa haenen rauhassa sanoa sanottavansa. Kerttu
sentaehden paeaetti antaa sen puhua korkeintaan 5 minuuttia, jonka jaelkeen
aikoi ryhtyae viimeiseen keinoon, sillae jokainen hetki oli taerkeae.

--Ei, Kerttu! Olkoon Kertulla oikein: ei saa tappaa. Olkoon ettei saa,
kun ei kerta voikaan. Mutta sitten ei saa myoeskaeaen totella. Hyvae on: nyt
en aijo enaeae totella ketaeaen, ei jumalia, ei piruja, ei hallitusta, ei
vallankumouksellisia, ei Vasilia, ei Natalia Feodorovnaa, ei tovereja,
ei ystaeviae, ei vihollisia, eikae Kerttuakaan, kuuleeko Kerttu? Ei
Kerttuakaan, ei ikin