tulevan kohta kapteenin asuntoon kotitarkastukselle ja vangitsemaan
haentae. Sen oli Frans saanut tietaeae siten, ettae haenen poikansa Haagert ja
Vilhelm, jotka Suomen kaartin tarkk'ampujapataljoonan hajottua
palvelivat uusina kaupunginpoliseina, olivat muiden polisien mukana
maeaeraetyt taetae vangitsemista toimittamaan. He eivaet olleet
sukulaisuuttansa ilmaisseet, sillae se olisi nyt heidaen nimeaensae
haitannut, ja sitaepaitsi oli heidaen vaelinsae kapteenin kanssa aina ollut
huono, mutta erittaeinkin nyt taehaen uuteen polisikuntaan tultuansa, jota
kapteenin miehet olivat haukkuneet "lahtarikaartiksi". Kun vaari oli
sanonut heille: huonosti teette, olivat he moittineet vaaria sanoen:
saako esivaltaa vastaan olla? Vaarin pitaeisi olla hiljaa, joka on
Siperian karkulainen! He olivat vaan nauraa virnistaeneet vetaeessaeaen
valkoisia polisihansikkaita kaesiinsae, ja sitten punaviiksiaeaen
kohennellen laehteneet kotoa.

Frans, naehtyaeaen Kustaavan epaetoivon, oli vihdoin heltynyt ja kaeskenyt
piilottaa kapteeni vinnille, jos tulisi kotiin, mutta itse oli mennyt
puuskuttaen pois, niinkuin taerkeaelle asialle, mikae seikka oli antanut
Kustaavalle salaista toivoa Franssin myoetaevaikutuksesta kapteenin
pelastamiseksi. Franssilla oli suuria tuttavuuksia.

Kustaava sanoi kaikille: tehkaeae niinkuin eno Frans sanoo, sillae kaikki
kaey kuitenkin aina juuri niinkuin eno Frans tahtoo.

Hyvae olisi Kertun ollut piilottaa kapteeni vinnille, jos vaan olisi
tiennyt missae se kapteeni on.

Taehaen haetaeaen tuli vielae Loviisa (joka saman tarkk'ampujapataljoonan
hajottua palveli ruuanlaittajana vapaaherrattarella) ja sanoi kaikkien
parempien ihmisten neuvovan, ettae Kertun pitaeisi ilmaista kapteeni
polisille ja ottaa ero semmoisesta miehestae.

--Mutta _mimmoisesta_ miehestae?--huusi Kerttu kadottaen vihdoin
kaersivaellisyytensae, sillae koko paeivaen olivat ihmiset puhuneet haenelle
_semmoisesta_ miehestae, ja nyt vielae vapaaherratarkin! Haen purskahti
itkemaeaen, jolloin Loviisa muutti kohta mielipiteensae, ruveten nyt haenkin
innolla ottamaan osaa neuvotteluun kapteenin toimittamisesta saeiloeoen.

Lapset olivat jo kauan aikaa tahtoneet jotain sanoa, ja kun vihdoin
saivat suunvuoron, ilmottivat hakeneensa isaeae merikallioilta, joita
sanotaan myoes Kaartinkallioiksi, ja naehneensae siellae isaen kaevelemaessae
edestakasin, mutta isae oli sormea heristaeen sanonut heille: menkaeae
joutuin kotio!

Merikallioista tuskin