tulessa oli kaikki, ilmain ulistessa
kaksitoistatuumaisten hirmu-uhkaa, suurten hietavallien hajotessa
niinkuin aaltojen viskaama hyrsky, pommien ja kranaattien raejaehdellessae
kaikilla tantereilla, murhaavaa rautaromua levitellen.

Tykkimies jaetti asiansa hetkeksi Hinkin hoitoon, sillae miehiae kaatui
paljon ja aliupseereja tarvittiin jokapaikkaan. Hinkki ammuskeli kyllae
ominkin paein. Tosin olisi haen paljon mieluummin ollut niiden puolella,
jotka laivoista ampuivat, sillae haen olisi sanomattomasti nauttinut saada
virittaeae laivatykkiae ja koettaa osua siihen Viaporin nupipaeae
kirkontorniin, joka kaupunkiin naekyvaenae oli kaiken ikaeae Hinkkiae
vaivannut ja kutkuttanut. Ihmeelliset olot ja vaiheet olivat kuitenkin
kaeaentyneet niinpaein, ettae Hinkin nyt paeinvastoin taeytyi ampua noita
rakkaita laivojansa, jotka siellae meren viileaessae sylissae ihanasti
kelluivat. Mutta--

--Soromnoo!--ajatteli Hinkki, ja lasketteli laukauksen toisensa peraestae,
osui taikka oli osumatta.

Kun taistelu myoehemmin kiihtyi kuumimmilleen, tuli sama nuorukainen
Hinkin luo uudestaan ja silmaet melkein ulkona paeaestae, soperrellen kuin
puolihullu, kaevi molemmin kaesin Hinkkiin, rukoillen laehtemaeaen haenen
kanssansa karkuun Viaporista. Hinkki rupesi ensin laskemaan leikkiae
haenen kanssaan, sanoen: taisi olla mukavampi, hempukka kainalossa,
mustatukan puheita Kaisaniemen kentaellae kuunnella, hae? Mutta mies ei
ymmaertaenyt enaeae paljon. Hinkin kaevi sitae surku, ja haen neuvoi sille
paikan mihin oli ruuhensa jaettaenyt, sanoen: souda kohta ulos merelle ja
vasta sitten kaeaenny itaeaen, Degeroen maata kohden, ei sinua nyt kukaan
vaelitae ampua.--Mies oli kuitenkin niin saamaton ja tohlo, ettae Hinkin
taeytyi saattaa haenet omin silmin venettae naekemaeaen, ennenkuin se mitaeaen
ymmaersi. Kuinka sen sitten kaevi, ei Hinkki naehnyt, mutta itse haen ei
ainakaan vahinkoa ehtinyt saada.

Aliupseerin tultua takasin patterille Hinkki kysyi muista suomalaisista.
Aliupseeri sanoi: Urhoollisesti taistelevat, kelpomiehiae jokainen,--ja
rupesi vielae Hinkin mieliksi sanomaan jotakin, ettae heistae pitaeisi tehdae
kenraaleja, mutta juuri silloin kranaatin sirpale lensi edestae miehen
kaulaan, ja haen kaatui selaelleen, niin ettae paeae joutui juuri penkereen
reunalle ja retkahtaen irti ruumiista jaei ainoastaan niskalihoilla
roikkumaan verisestae kaulasta.

Hinkki teki parastaan voidakseen hoitaa kaatuneen sotaystaevaensae
kanunoita.