mustatukkaa ne vaan uskovat? sanoi vaari, tahtoen ottaa osaa
Hinkin huoliin.

--Vielae mitae, sanoi Hinkki,--meidaen kapteenia ne uskovat.

--Kas vaan sitae aepaeraeae!--sanoi vaari, ja lisaesi: Turhaan, turhaan minae
sen likan sarkasaekissae maailmalle kannoin!

--Aelkaeae sanoko, sanoi Hinkki ja haenen ylaehuulensa vasen pieli vaehaen
kohosi:--Jos se kapteeni kuninkaaksi paeaesee, ehkae se maatkin
Veneh'ojalle jakaa.

--Jakaa se,--sanonko minae!

Eteenpaein maleksiessaan he tulivat patsaan kohdalle, jonka ympaerillae
suuri vaekijoukko seisoi lukemassa kapteenin julistusta. Toiset tulivat,
toiset menivaet,--toiset vaan suu auki katsoivat silmien turhaan
haratessa jotain selittaevaeae vastausta aekkiae nousseihin, yllaettaeviin
kysymyksiin,--toiset nyykaeyttelivaet hyvaeksyvaesti paeaetaensae, toiset
naeyttivaet huolestuneilta, toiset naurahtelivat...

Hinkki tunkeutui vaarin kanssa myoes esille patsaan juureen.

--Mitaes siinae on?--kysyi vaari.

Hinkki luki:

TAeSTAe PAeIVAeSTAe ALKAEN ON PROSTITUTSIONI SUOMEN PAeAeKAUPUNGISSA
LAKKAUTETTU.

--Soo-o?--pani Hinkki, ja haen muisti kuinka kapteeni oli aikoinaan
laassut puhtaaksi tyttoepaikan. Aikookohan se nyt laasta koko kaupungin?

--Haeh?--kysyi vaari uudestaan.

Mutta Hinkki ei katsonut maksavan vaivaa ruveta vaarille sellaista edes
selittaemaeaen. Ja haukotellen ja aeijaen hitaasta etenemisestae laiskistuen
Hinkki maleksi vaarin asunnolle takasin.

Taeaellae haen rupesi, loikoen vaarin vuoteella, ajan kuluksi ikaevissaeaen
soittelemaan harmonikkaansa, jota vaari haentae varten kaapinnurkassa
talletti. Sillae ei Hinkki tahtonut ajatella niitae ikaeviae ajatuksia,
joita kapteenin plakaatti oli haenessae virittaenyt, kun haen siitae muisti
koko oman elaemaensae ja erittaeinkin isae Franssin elaemaen, sen inhottavan
moehoemahan kaikki rikastumisen alkusyyt, sen vaaria kohtaan osottaman
suuren haevyttoemyyden, kun oli ensin viekotellut vaarilta kaikki rahat ja
sitten antoi sen asua puolimaedaenneessae piharakennuksessa, pimeaessae,
haemaehaekkien ja homeen seassa... Kyllae se mies olisi ollut aivan
ensimaeiseksi tapettava, jos vaan joku oli tapettava. Mutta juuri naeitaepae
Hinkki ei nyt viitsinytkaeaen ajatella. Haen aikoi ensin pyytaeae vaarilta
viinaa, jota tiesi kyllae kaapissa haenen varalleen olevan, mutta sitten
ottikin harmonikan, koska se teki haenelle tavallisesti melkein saman
palveluksen ikaevien ajatusten karkottajana.

Ja soitteli soittelemi