toeksaehdellessae uhkaavasti ajatteli:
Ma-a-a-alt-taka-a-a-han! ma-a-a-alttaka-a-a-han!

Kolme pitkaeae tuntia istutettiin Franssia polisikamarissa odottamassa
milloin haenen asiansa tulisi esille.

Mutta kun kolme tuntia oli kulunut, tultiin haeneltae kysymaeaen: Mitae
teillae on asiaa?

Frans selitti, ettei haenellae ollut yhtaeaen mitaeaen asiaa.

Silloin sanottiin haenelle: Jos teillae ei ole mitaeaen asiaa, niin menkaeae
pois, sillae taeaellae ei ole tilaa asiallisillekaan.

Kotiin tultuansa oli Frans lujasti kiroillut. Haen oli ollut
kolmituntisen oleskelunsa vuoksi vaeentungoksessa niin maerkaenae, ettae oli
vaatteineen paeivineen kuin merestae nostettu. Ohikulkevaiset olivat
astuneet haenen varpaansa turvoksiin ja liivit olivat peraeti
harvanappisiksi repeytyneet.

Paljon oli Frans elaeessaeaen kokenut ja naehnyt, oli kerjaelaeisenae vaeltanut
maantien loassa, oli ollut juoksupoikana kaiken maailman mestareilla,
oli sen seitsemaessae myllyssae onneansa koettanut, oli vihdoin
rikastumisen salaisuuden keksinyt ja sen avulla hyvaeaen alkuun paeaestyaensae
vihdoin tullut kivimuurin omistajaksi. Mutta niin monessa metkussa ja
mutkassa kuin haen elaeessaeaen olikin ollut, oli haen aina tullut yhae
varmempaan vakaumukseen siitae, ettae ainoastaan ollen lujassa liitossa
esivallan ja polisin kanssa saattoi ihminen saavuttaa rikastumisen
tarkotuksen. Kun siis Frans kuuli polisien tehneen lakon, oli taemae haenen
mielestaeaen niin nurinkurinen eli kaikkia kaesityksiae yloesalasin kaeaentaevae
tapaus, ettei haen olisi ottanut uskoakseen, vaikka Abraham olisi tullut
ilmottamaan. Yhtaehyvin olisi jumala itse astunut alas maan paeaelle,
luopunut valtikastaan ja sanonut ihmisille: hallitkaa itse! Ihmeitae oli
Frans elaemaensae aikana paljon naehnyt, mutta semmoista mitae haen nyt
polisikamarilla oli naehnyt, ei haen vielae ikinae ollut unissaankaan
aavistanut mahdolliseksi. Kaikki oli nurin ja yloesalaisin. Viimeiset
olivat tulleet ensimaeisiksi ja ensimaeiset viimeisiksi. Suuret herrat
sekasin kaiken maailman saellien kanssa. Polisia ei missaeaen. Kapteeni
yksin istuu valtaistuimella. Raatimiehet, oikeusneuvosmiehet, viskaalit,
konsulit, tirehtoeoerit tulevat yksitellen kapteenin eteen, kumartavat
noeyraesti ja esittaevaet asioitaan. Mutta mitaes taemae vielae!
Pormestari--itse pormestarikin!--kumartaa kapteenille! Franssin taeytyi
panna kaemmenensae korvan taa ja kurottua sinnepaein, kuullakseen mitae
pormestarilla voi