.

--Entaes Santahaminan tykit?--kysyi Hinkki.

Tykkimies sanoi siellae kyllae olevan tykkejae, mutta vaeki oli jalkavaekeae,
joista ei yksikaeaen osannut niitae kaeyttaeae. Kaikki tykkimiehet olivat
kapinallisia.

Nyt alkoi Hinkki kauheasti kiroilla itseksensae, sillae olisipa haen tuon
asian ennen tiennyt, niin kyllae olisi ymmaertaenyt soutaa kivaerinkantamata
kauempana rannasta ja viinat olisivat saeilyneet. Mutta mennyt mikae
mennyt!

Naeitae tykkimiehen kanssa jutellessaan Hinkki samassa naeki suuren
miesjoukon tulevan taajassa parvessa pitkin linnotuksen leveaeae tietae,
joka kaevi laennestae kaesin laaksoa myoeten halki saaren. Ja haen naeki kohta,
ettae se oli suomalaisten joukko.

Ihmeissaeaen juoksivat tykkimiehet kokoon taetae kummaa katsomaan, kun
tuntematon sivilipukuinen sotajoukko laehestyi, kivaerit olalla.

Kun Hinkki sanoi niiden olevan suomalaista apuvaekeae, tulivat sotamiehet
hurjan iloisiksi, ja lakkejansa ilmaan viskellen rupesivat hurraamaan.

Suomalaiset vastasivat tieltae, hekin hurraten ja lakkejansa heilutellen.
Heidaen edellaensae kulki venaelaeinen luutnantti, paljastettu miekka
kaedessae. Kuninkaansaaren kapinallisten johtaja.

Kun joukko saapui tienkaeaenteeseen saaren itaeiselle puolelle,
noustaksensa siitae etelaeisille rantapattereille, joilta ryssaet heille
hurraata huusivat, alkoi Santahaminasta kaesin kova kivaerinpauke.

Nuori luutnantti naekyi silloin ottavan pari askelta eteenpaein, ja, juuri
niinkuin Hinkki oli naehnyt niiden paraatissa tekevaen, kaeaentyi miekkaa
huiskuttaen ja jotain huutaen miehiin paein, jotka kohta hajosivat ja
alkoivat juosta pitkaeae rinnettae yloespaein.

Suuri raetinae kaevi ilmassa, joista aeaenistae Hinkki saattoi hyvin tuntea jo
Afrikan sodassa oppimansa kuularuiskut, kranaatit, pommit ja shrapnellit
erilaisine mylvinoeineen, vihellyksineen ja paukahduksineen.

Ainoastaan kolme miestae jaei sille leveaelle santatielle, yksi
liikkumattomaksi, yksi polvilleen ryoemimaeaen ja yksi paikalleen
kieppumaan niinkuin ankerias veneen pohjaan. Kaikki muut nousivat
juosten pattereille.

Tullessaan miehet nauroivat kaikki ja huusivat toisilleen sukkeluuksia,
mutta ei kaikkien sentaeaen onnistunut salata kalvenneiden suupielien
noloa jaeykistystae ja suurenneiden silmaemustuaisten saeikkynyttae viikunaa
taemaen odottamattoman tervehdyksen johdosta.

Ojennetuin kaesin ja hurraten juoksivat ryssaet heitae vastaan. Ja
suomalaiset ja venaelaeiset rupes