n pimeyteen.
8.
Hinkki osti kapteenin rahoilla suuren joukon tupakkia ja viinaa,
ilahuttaakseen Viaporin miehiae evaeillaensae, koska oli kuullut heidaen
evaeaensae olevan juuri loppumaisillaan. Haen pani kaikki koriin ja se oli
silloin niin taeynnae, ettei ainoatakaan tulitikkulaatikkoa olisi enaeae
mahtunut. Mutta olipa myoes kaikki kapteenin rahat viimeistae penniae
myoeten menneet. Kukkarossa ei ollut enaeae muuta kuin laidimmassa
osastossa kortti, jossa oli kapteenin nimi venaelaeisillae kirjaimilla.
Kun soutaminen Kuninkaansaarelle, jonne kaarti oli avomeren kautta
viety, olisi sitae tietae ollut liian pitkae, ja Hinkki tiesi, ettae
Harakka, joka laennestae kaesin oli laehinnae kaupungin rantaa, oli
hallituksen puolella eikae siis olisi maan puolelta paeaestaenyt ohitsensa,
valitsi haen toisen tien. Haen paeaetti pyrkiae etelaesatamasta, suoraan
Kruunperin selaellae olevien sotalaivojen ohi, jotka kaupungin
antautumista odotellen toistaiseksi olivat nekin hallituksen puolella ja
pitivaet kaupungin ja Viaporin vaelistae merta heijastimillansa alituiseen
valaistuna, niinkuin revontulet olisivat taivaista vetten paeaelle
siirtyneet.
Asia ei Hinkille onnistunut. Haen tuli venheineen, johon oli kokkaa
vastaan pystyyn sijoittanut joukon ongenvapoja, heti huomatuksi ja
joutui keskelle haeikaeisevaen kirkasta valovirtaa. Ei auttanut koukistaa
selkaeae ja matkia vanhaa kalastajaaeijaeae. Kuulat lensivaet kohta ratisten
ja vinkuen yli paeaen.
Toisen yrityksen teki Hinkki pohjoissatamasta kaesin, aikoen kiertaeae
sotalaivojen takaa.
Mutta heijastusvalot ylettyivaet sinnekin, ja Hinkin taeytyi soutaa
kiertaeen Korkeasaaren etelaerannatse Degeroen pohjoisrantaan ennenkuin
paeaesi pikku saaria ja rantapoukamia myoeten etenemaeaen Santahaminaa
kohden, joka oli idaen puolelta laehinnae mannermaata oleva linnoitussaari.
Haen aikoi nyt Vasikkasaaren taitse oikaista suoraan kohti
Kuninkaansaarta, ja souti vinhaan, mutta laehestyessaeaen sen ja
Santahaminan vaelistae salmea haen kuuli selkaensae takaa, ettae ankara pauke
kaey juuri siinae salmessa. Haen hellitti soutamasta ja kaeaentyi katsomaan.
Kuninkaansaarelta ammuttiin tykeillae suoraan salmen yli Santahaminan
valleihin, ja Santahaminasta vaelkaehteli raetisevae kivaerituli
Kuninkaansaarta kohden.
Hinkiltae paeaesi pitkae vihellys, joka merkitsi yhtaekuin: ohhoh, pojat,
niinkoe teidaen asianne olikin! Sillae jos taemae itaeinenkin mannermaata
laehin ole
|