e.

Ryssaet viittasivat vaan Hinkkiae maalle, vangitakseen haenet.

He loeysivaet haenen veneestaeaen korin taeynnaensae viinapulloja ja tupakkia,
ja nauraen rupesivat kohta jakamaan tavaraa keskenaensae.

Kun he olivat sen tehneet aerjaeisi Hinkki vihasesti:

--Davai dengi! (Se merkitsee: Anna rahat.)

Ja rupesi vaatien tulemaan heitae kohti.

Sotamiehet peraeaentyivaet nauraen ja koettaen haentae vaelttaeae. Mutta Hinkki
tuli yhae kovemmaksi. Haen koputteli ongenvavalla maahan, aerjyi ja uhkasi
lyoedae. Sotamiehet sen mukaan peraeaentyivaet. Vihdoin Hinkki rupesi muka
kiviae maasta hakemaan, ja kun sotamiehet laehtivaet karkuun, juoksi haen
heidaen jaelkeensae kauheasti kiljuen ja kiroillen ja useita suuria ja
pieniae kivimoehkaeleitae heitellen. Kunnes ryssaet kokonaan pakenivat.

Hinkki laeksi nyt soutamaan ulapalle ja kaeaentyi jaelleen Kuninkaansaarta
kohden. Olivathan evaeaet tosin menneet, mutta olipa sensijaan vapaus
saeiloessae.

Kolmannen patterin kohdalla oli varusvaeen huomio naehtaevaesti niin
kokonaan laenteen ja pohjoiseen paein kaeaentyneenae, ettae Hinkki souti ohi
aivan alitse, ja vasta kun haen oli jo puolitiessae salmea, joka erottaa
Santahaminan Kuninkaansaaresta, huomasivat he sieltae haenen aikeensa ja
alkoivat ampua. Hinkki veteli kuin viimeistae paeivaeae. Kaksi kuulaa meni
veneenlaitain laepi, yksi osui kokkaan juuri silloinkuin Hinkki oli
parhaiksi hypaennyt rannalle.

Haen oli jyrkaen kallioseinaen edessae, joka rantatoeyraeaenae kohosi korkeuteen
ja muuttui siellae viheriaeksi patterin penkereeksi. Monta kertaa oli
Hinkki ennen poikana meren saarissa soudellessaan naehnyt kuinka
taitavasti ryssaet nousivat ja laskeutuivat taemmoeisiae kallioseiniae
myoeten, ja haen oli aina ajatellut, ettae niillae taeytyi olla sitae varten
merkityt paikkansa ja tekopolkunsa. Nyt haen istuen suojassa irtiporatun
kivilohkareen takana koetti sellaista paikkaa keksiae, itaetaivaan
valettua niinpaljon ettae vielae naekymaetoen auringonkerae jo saeteili.
Samassa Hinkki jo viskautui kuin nuoli pitkin rantaa, ja kohta haen naekyi
Santahaminaan oravana nousevan Kuninkaansaaren rantatoeyraestae yloes.
Tshik-tshak-tshuk panivat Hinkin korvaan kiviseinaeae vasten
maeiskaehtelevaet kuulat, ja juuri niinkuin haenen ampumansa revolverin
kuula oli Franssin kivimuuriin raeiskaeyttaenyt loven, niin raeiskaeyttelivaet
naemaekin kalliosta palasia irti.

Aivan eheaenae Hinkki paeaesi suojustoermaen korkeimmalle harja