in se Vastakohta, sillae Kerttu oli itseksensae kyllae
huomannut, ettae taemae kallistui nuorempien puolelle, ikaeaenkuin eri seuraa
pitaemaeaen. Mutta nyt oli melkein vaan vanhempia ja keski-ikaeisiae laesnae ja
ne kaikki olivat naehtaevaesti samaa mieltae kuin kapteeni, selittaeen
etteivaet kaikki valmistukset olleet laehimaillekaan loppuunsuoritetut.

Mitae oli nuorempia, ne istuivat happamina ja unisina.

Palvelustyttoe koputti ovelle.

Kerttu meni ulos ja vaehaen ajan peraestae toi kapteenille saehkoesanoman.

Kapteeni antoi saehkoesanoman muiden avattavaksi ja meni itse
kirjoittamaan kuittia.

Kerttu otti kuitin ja vei sen takasin sanomantuojalle. Haen pistaeytyi
samalla kyoekkiin hakeakseen sitruunaa, jota venaelaeiset aina rakastivat
sekottaa teehensae. Kun haen tuli takasin, olivat kaikki seisaallaan ja
suuri haelinae vallitsi vieraiden joukossa. Toiset naeyttivaet
riemastuneilta, toiset vaehaen niinkuin sekapaeisiltae. Kapteeni yksin ei
ollut kumpaakaan. Haen sanoi: En usko ennenkuin itse naeen,--ja otti
saehkoesanoman heidaen kaesistaeaen. Haen luki sitae moneen kertaan, ja haenen
silmaekulmansa vetaeytyivaet yhae ankarampiin ryppyihin. Pyoeristyneet silmaet
rupesivat vaeraehtelemaeaen uhkaavan nopeasti, huulet menivaet hoeroelleen ja
se tuttu, Kertusta niin miellyttaevae loukkaantumuksen juova haenen
alaleuvassaan tuli entistae selvemmin naekyviin. Samassa rupesi
ihmeellinen kalpeus levenemaeaen haenen poskilleen, aivankuin ihmisen
pelaestyessae jotakin. Kun Kerttu suurella vaivalla sai heidaen puheistaan
vihdoin selville, ettae saehkoesanomassa ilmotettiin taistelun alkavan
Kruunstatissa ja siellae oltavan voitosta varmoina, ihmetteli haen
suuresti, ettae kapteeni oli saattanut semmoisesta pelaestyae.

Mutta kapteeni sanoi toeykeaesti:

--Kuka on Juudas meidaen joukossamme?

He tulivat kaikki kuolleen totisiksi ja katsahtivat toisiinsa ja
ymmaersivaet, ettei heistae kukaan voinut olla Juudas.

Mutta hetken vaiti oltua joku, helpottaakseen mielenraskautta, kysyi
piloilla: Kuinka lienee Ihastuksen laita, joka on poissa?

Taemae pilasana tuntui kaikista niin hassulta, ettae he rupesivat nauramaan
ja kapteeninkin taeytyi lopulta vetaeae suunsa hymyyn.

Mutta Kerttu huomasi, ettei kukaan heistae ajatellut Vastakohtaa, joka
myoeskin oli poissa.

Ja he rupesivat kapteenin synkkaeae mieltae lauhduttelemaan, selitellen
kuinka nopein suoritus on usein parhain suoritus.

Mielialan naein tultua paremmaksi