i:

--Jos vapisen, niin kai pelkaeaen. Ja jos tulisin paenneeksi sinua enaeae
naekemaettae--

--Kerttu katsahti epaeluuloisesti haeneen:

--Kaikkea sinae osaat, mutta viisaasti valehdella et ymmaerrae. Sinaekoe
pakenisit!

Ja rupesi nauramaan.

Mutta silloin Hannes puristi haenet syliinsae niin ettae kylkiluut
rytisivaet. Ja aekkiae irrottui haenestae ja kovasti kolisten laeksi menemaeaen
rappusia alas.

Kerttu huutamaan ovesta alas rappusille:

--Hyvaesti, hyvaesti, Hannes, miksi sinae niin aekkiae... Hyvaesti, kulta!

Kapteeni vaan meni kuin tuulispaeae. Alaovi paiskautui kiinni haenen
jaelkeensae. Ja kohta Kerttu kuuli kuinka haen hevosen nelistaeessae hurjaa
vauhtia ajoi pois.

Vasta ajaessaan kapteeni muisti ettei tullutkaan aeitiae hyvaestelleeksi.
Mutta haenestae naeytti jostakin syystae, ettae aeidin kanssa kyllae voi puhua
vielae vaikka he molemmat olisivat jo haudassa...

Saapuessaan takasin leiripaikalle haen jo kaukaa huomasi, ettae siellae oli
syntynyt jokin haeirioe. Ja haen tiesi hyvin mitae se oli. Miehiae oli
suurissa joukoissa kokoontunut haenen majansa ympaerille. Ja kun haen ajoi
esiin, sanoivat he haenelle, ettae Viaporista oli tullut luutnantti
hakemaan linnaan lisaevaekeae kaartista. Ja oli pitaenyt puheen portailla ja
nostattanut koko leirin pystyyn.

--Olemme valmiit antamaan henkemme ja veremme vapaudentaisteluun,
sanoivat miehet.

Kapteeni meni sisaelle ja hetken kuluttua he tulivat ulos luutnantin
seurassa (jota Kerttu sanoi Ihastukseksi), valitsemaan 400 miestae, sillae
kapinallisten ainoa laiva ei voinut enempaeae viedae.

Kun miesten kesken tuli riita siitae kuka saisi mukaan mennae kuka ei,
sanoi kapteeni:

--Jos ken naimattomista tahtoo kuolla rehellisessae tappelussa, en minae
estae, mutta naineet jaeaekoeoet taenne.

Miehistoe alkoi kuuluvasti nurista.

Silloin sanoi kapteeni:

--Rauhottukaa, kohta saamme taeaellae kotona vielae kuumempaa.

Ja miehet alkoivat keskenaeaen arvailla naeiden sanojen merkitystae, ja
hiljenivaet.

Mutta kapteeni meni synkkaenae jaelleen majaansa ja sulkeutui sinne.

Silloin erottui osa leirivaeestae luutnantin ympaerille, noin 400 miestae,
naimatonta, ja he marssivat kohta kaupungin laentiseen satamaan,
mennaeksensae hoeyrypurteen ja yoen pimeaessae pyrkiaekseen aavan meren kautta
kapinallisten hallussa oleville linnotuksen saarille.

Mutta paeaevoima, ylipaeaellikkoensae kaeskyae totellen, painui takasin
puistojen metsikkoeihin.