n taistelustaan
taehtien kanssa: "Onko Hanneksella syntiae sydaemmellae?" Jolloin haen oli
lyoenyt rintaansa kumahtavan iskun, vannoen voittavansa, kun myrsky
uudestaan mylvaehtaeae! Se isku oli niinkuin sinettinae siihen, ettei haen
paeaetoeksestaeaen peraeaenny. Mutta nyt sanoivat taehdet: Odota, meitae tulee
kohta paljon enemmaen!

Kuiskatako Kertulle: laehde lasten kanssa heti kaupungista?

Ei. Se olisi kurja teko. Olla heltymaetoen, kaeyttaeae veistae taetae
synnyinkaupunkia vastaan--siihen kuului jaettaeae myoes Kerttu pommien
reveltaevaeksi--kuului ehdottomasti, luonnon vaelttaemaettoemyydellae! Sen
sanoi jaerki, ja sen ymmaertaemiseen haen ei tarvinnut mitaeaen kirjaa. Ainoa
mihin haenellae oli oikeus, oli jaettaeae Kertulle hyvaesti...

Ja kapteeni naehtiin tulevan majastansa ja ajavan kaupungille.

Haen ei ajaessaan enaeae mitaeaen vaelittaenyt siitae mitae kaupungissa tehtiin,
tapeltiinko siellae vai oltiin siivolla. Kaikki oli paeaetetty.

Nukkuukohan Kerttu jo, vai palavatko lamput huoneissa niinkuin aina
ennen haenen poissa ollessansa. Tietysti se valvoo, ehkae uneksien suuren
vapaudenpaeivaen koitosta. Mutta ennenkuin aamu valkenee, on pommi
musertava sinun kotosi seinaet ja sen sirpaleet repelevaet sinun viattoman
ruumiisi ja lapset vuoteihinsae tappaa.

Niinkuin haen oli arvannut, paloi Kertulla kaikissa ikkunoissa valot.

Kerttu juoksi kapteenin kaulaan, onnellisena saadessaan naein odottamatta
naehdae haentae.

Kapteeni sanoi:

--Kerttu, ainoastaan viideksi minutiksi! Missae lapset?

Ja meni niitae katsomaan.

Olivat juuri niinkuin haen oli ajatellut, kukin rautavuoteissansa,
nuorimmalla oli pulleat kaedet paeaelaella, peite puoleksi pois potkittuna,
keskimaeinen makasi mahallansa ja kuorsasi pihisten, vanhin nukkui
kyljellaensae, nokanpaeae peitteen alla...

Kapteeni korjasi peitteen nuorimmalle, pistaeen reunat lapsen kylkien
alle, ja ajatteli: kuinka tarpeetonta! sillae pommi kuitenkin kohta...

--Kerttu! Hyvaesti!

--No miksi sanot hyvaesti?

--Siksi vaan, ettae laehden.

Kerttu sanoi saeikaehtaeen:

--Viaporiin?!

--Ei Kerttu, en mene Viaporiin, mutta kuka tietaeae milloin taas naeemme
toisiamme. Hyvaesti!

--Voi, voi,--sanoi Kerttu ja kaepristyi kokoon, naein varustuen kapteenin
puristusta vastaan, sillae haen tiesi kokemuksesta mitae se puristus
merkitsee.

--Mutta Hannes kulta, sinaehaen vapiset, mikae sinun on? Miksi sanot
hyvaesti? tunnusta!

Silloin sanoi kapteen