haen aina sisaelle
tultuansa riisui pitkaen sivilipalttoonsa ja istui luutnantinpuvussa
heillae. Ei haen ollut mikaeaen niin erittaein kaunis, mutta innokas ja
samalla niin ilonen ja lystikaes, ettae aina ja kaikissa asioissa puhui
niinkuin olisi vaan pilaa laskenut, vaikka kysymys olisi ollut kuinka
vaarallisesta tehtaevaestae tahansa. Semmoisista Kerttu piti. Ja sen
paeaelliseksi taisi ruotsia, joten Kerttu sai haenen kauttansa selvaen
kaikesta mistae vaan halusi tietaeae. Kun Kerttu puhui paljon taestae
ihastuksestaan, rupesivat muut sanomaan luutnanttia "Ihastukseksi". Niin
ettae lapsetkin, kun ikkunasta naekivaet haenen tulevan, huusivat: Aeiti,
aeiti, Ihastus tulee!

Ja saikin se Ihastus Kertun niin pitkaelle vallankumoukseen taipumaan,
ettae Kerttu ompeli punaselle kaartille lipun ja otti osaa suureen
mielenosotusretkeen, jonka tarkotuksena oli pakottaa Suomen viimeisen
kerran kokoontuneet saeaedyt hyvaeksymaeaen lakkoviikolla paeaetetty
yksikamarinen eduskunta ja kaikkien aeaenestysoikeus. Joka sitten
hyvaeksyttiinkin. Itse oli Ihastus kovin kaersimaetoen vanhempien toveriensa
viivyttelemiseen. Haen olisi tahtonut oitis vaan panna kanunat
jylisemaeaen, ja sanoi Kertulle, ettae he nuoremmat eivaet kovinkaan kauan
aijo enaeae suostua taehaen vitkastelun ja varovaisuuden henkeen, jota sekae
kapteeni ettae muut vanhemmat vallankumoukselliset tahtoivat noudattaa.

Yksi ainoa oli koko taessae ihastuttavassa ihmisjoukossa sellainen, jota
Kerttu ei voinut oikein sietaeae. Se oli hyvin pitkae mies, joka kyllae
istui aina kaikissa kokouksissa, mutta ei koskaan puhunut mitaeaen eikae
koskaan nauranut. Se oli todella Ihastuksen taeydellinen vastakohta, ja
sentaehden haentae ruvettiinkin nimittaemaeaen Kertun antamalla nimellae
"Vastakohdaksi". Mutta kun Kerttu kerran ilmaisi vastenmielisyytensae
jopa epaeluulonsakin taehaen Vastakohtaan, raejaehti kapteeni nauramaan, ja
sanoi: Elae herran nimessae Kerttu kulta, sehaen on koko suunnitelman
keksijae ja oikea henki!

Taessae hirveaessae touhussa kului aika yli talven kesaeaen asti ja Kerttu
rupesi jo luulemaan, ettae tulee rauhallisempia aikoja. Mutta kun haen
sanoi kapteenille, ettae pitaeisi muuttaa maalle, jotta kapteeni saisi
vaehaen levaehtaeae, iski kapteeni merkitsevaesti silmaeae, ja sanoi Kertulle
olkansa taakse:

--Nyt ei taestae enaeae laehdetae minnekaeaen.

Kerttu kysyi mitae haen tarkottaa. Kapteeni sanoi:

--Olemme joutuneet niin kummalliseen asemaan, etta