na paeivinae toimettomana ja haluttomana pitkin
keskikaupungin katuja, katsellen ihmisjoukkojen jaerjetoentae
laumavaellusta rautatientorilta senatintorille ja senatintorilta
rautatientorille, joka vaellus haentae nyt suuresti inhotti ja
kyllaestytti, koska sen syynae oli haenen mielestaeaen niin tyhmaen peraettoemaet
huhut piakkoin muka alkavasta pommituksesta Helsingin kaupunkia vastaan.
Niihin ollenkaan uskomatta ja puolinaisella mielenkiinnolla eteensae
tuijottaen Hinkki vaan kaeveli ilman mitaeaen maeaeraeae ja lakkaamatta
haukotteli.

Vihdoin haen, kun ei mitaeaen huvia voinut keksiae, meni vaaria katsomaan ja
ehkae saamaan mukaansa kadulle.

Vaari, vaikka ei ollut vuosikymmeniin liikkunut kaupungilla sen kuin
vaan Franssin asunnon ja Kustaavan asunnon vaeliae ehkae kerran kolmessa
vuodessa, ei voinut vastustaa rakkaan Hinkkinsae vaatimusta, vaan laeksi
sauvan nojassa liikkeelle.

Kyllae siitae olikin huvia Hinkille aika lailla, kun haen katseli vaarin
yhtaemittaa nieleskelevaeae, hampaatonta suuta ja ihmeissaeaen vasemmalle ja
oikealle kaeaentelevaeae paeaetae. Vaarin liikkeistae Hinkki naeki jokaisen haenen
ajatuksensa, mutta ei puhunut mitaeaen, eikae vaarikaan puhunut.

Mikonkatua he menivaet alas rautatientorille paein ja kaeaentyivaet sieltae
hiljakseen takasin, kun Hinkki huomasi vaarin vaesyvaen.

--Katos, katos,--sanoi Hinkki elvytellen vaaria, ja osotteli kaikkein
rikkaimpien talojen ikkunoihin:--Jos nyt taemaen kaupungin sytyttaeisi,
niin toinen leikki siitae tulisi kuin ennenmuinoin Haemeenlinnan
markkinoilla! (Naein sanoi Hinkki muistutellen vaarin kertomusta
aikeistaan Riikin miesten kanssa polttaa Haemeenlinnan kaupunki, josta
syystae se sitten Siperiaankin oli joutunut.)

--Toinen tulisi!--myoensi vaari, sillae haen oli jo naehnyt, ettae kaupunki
oli ilman poliseja, kuten Hinkki oli haenelle sanonut.

--Mutta eikoehaen se vaari olisi kasakoilta pelastunut, ellei vaan olisi
sitae aeijaeae tulesta auttamaan mennyt, sanoi Hinkki ja nauraen tyoenteli
vaaria kylkeen: hoeoe-haeae-haeae, jolla aeaenellae Hinkki tahtoi pilkata vaarin
siinae tilaisuudessa osottamaa tyhmyyttae.

Vaari nauraa hohotti sydaemmellisesti rakkaalle Hinkillensae.

--Katos, katos, hoki Hinkki taas, harmistuneena ja kihelmoeivin sormin
osotellen aivan suojattomia rikkauksia kivimuurien ikkunoissa,
pankkipalatseissa ... ja pani tuskitellen: aih, aih! kuten tapansa oli
saadessaan jotain oikein tyhmaeae todistaa.

--Sitaekoe