n piiriae levinnyt, ellei herrat olisi haenen
poissa ollessaan vaehaen pistoolia paukutelleet, ellei ryssae olisi vienyt
kivaerejae ja ellei Hinkki olisi sitae lammasuskoa vihjauksillaan
teraestellyt.

Jo naekee Hinkki mustatukan taas haraavan ilmaa pitkillae kaesillaeaen.
Seisoo keskellae rautatientoria huutaen vaekijoukolle: "Veljet, sisaret,
kapakat kiinni, jakkaus, jakkaus"... Aih, aih, kuinka Hinkkiae luihin ja
ytimiin asti inhotti se mies!

Tietaeaehaen sen! Vaeki seisoo ympaerillae, mojottaa suu auki, sylki suusta.
No ja elaekoeoen! Otetaan jakkaudella! aeaenestetaeaen! aeae-baeae-baeae!

Tosin mustatukasta olisi kyllae suoriutunut. Anniskelut saa miesvoimalla
helposti auki, eikae tynnyrien tapit niin lujassa istu. Panimon
portinlukkoja ei myoeskaeaen tarvitse rikkoa, kun jokapaikassa paeaesee
sisaelle aitojen ylitse ja alitse. Ja kun polisitkin olivat lakossa,
olisi muutama kymmen miestae riittaenyt asiain suoritukseen. Alkoi olla jo
pimeaekin.

Mutta silloin juuri tuli kapteeni.

Rupesi polisimestariksi ja teki kohta liiton mustatukan ja Hinkin
entisten, oppineitten toverien kanssa.

Ei olisi Hinkki uskonut kapteenia niin viekkaaksi kuin se taessae asiassa
naeyttaeytyi olevan.

Pani oman kaartin pystyyn ja siihen otti Hinkin parhaat miehet! Sitoi
heidaen kaesivartensa ympaeri veripunasen nauhan, sanoen: taemae on verisen
vallankumouksen merkki, joka tuleva on. Ja joka vannoo minun kaeskyni
taeyttaeae, haenen kaesivarteensa sidon minae taemaen merkin. Ja he vannoivat.
Mutta kun toiset miehet naekivaet toistensa kaesivarsissa punaset nauhat,
kysyivaet he: mikae merkki se on? Toiset sanoivat: se on verisen
vallankumouksen merkki, joka tuleva on. Silloin menivaet kaikki kapteenin
luo tahtomaan veripunasta nauhaa vannoen: mitae meille kasketkin, sen
teemme. Mutta kapteeni sanoi: sulkekaa kapakat, ja joka ei teidaen
kaeskyjaenne tottele, se vangitkaa ja tuokaa taenne! Ja kohta levisi haenen
kaartinsa yli koko kaupungin eikae kapakkoihin olisi enaeae millaeaen
miesvoimalla kukaan paeaessyt.

Taemae manoeoeveri osotti Hinkin mielestae kapteenissa niin suurta
viekkautta, ettae haen oli melkein taipuvainen senjohdosta antamaan sille
anteeksi oman taeydellisen mieshukkansa.

Ja mistae ihmeestae se olikaan aivan ilman Hinkkiae niin laepiviisaaksi
oppinut? Opetettiinkohan sellaisia temppuja sotakoulussa?--ajatteli
Hinkki.

Kaikissa tapauksissa haen, Hinkki, oli nyt kokonaan puilla paljailla, ja
kaeveli seuraavi