anssia tai jotakin muuta vielae rikkaampaa ja haevyttoemaempaeae. Ei yhtaeaen
mikaeaen, ei yhtaeaen! Ja taetae haen ei voinut antaa itselleen anteeksi, ettei
haen ollut ennen keksinyt. Se oli haenelle nyt ilmeisenae todistuksena
siihen, ettae haen oli ajan kuluessa jaeaenyt jotenkin takapajulle. Ne
siellae jossain kulkivat ilmeisesti haenestae edellae. Haen ei ollut enaeae
asiain kaerjessae. Taemaepae se vaan jaerkyttikin Hinkin mieltae.

Ei Hinkki voinut jaettaeae asioita taelleen.

Vaan heti kun komisarius jaelleen maeaeraesi haenet olemaan
kotitarkastuksessa laesnae, meni Hinkki illalla sivilivaatteissa ja kasvot
noettuina sen luo, jonka huoneessa kotitarkastus oli maeaeraetty
pidettaevaeksi, ja sanoi: Paljokos annatte taerkeaestae ilmotuksesta? Ja kun
haenelle oli luvattu 20 markkaa siinae tapauksessa, ettae haenen
ilmotuksensa osottautuisi oikeaksi, sanoi Hinkki: Taenae yoenae kello neljae
ne tulevat. Vielaepae auttoi itse luvattomien kirjain ja paperien
poiskantamista. Mutta polisikomissariukselle raportteerasi, sittenkuin
oli polisipuvun jaelleen paeaellensae vetaenyt: Kaikki on sen asunnon
ympaerillae rauhallista.

Muutaman ajan haen vielae oli polisina ja ansaitsi taemmoeisillae
ilmiannoilla, jona aikana haen hyvin tutustui naeihin ihmisiin; ja vaikka
ne olivat herroja, miellyttivaet ne Hinkkiae jotakuinkin.

Mutta pian haen jaetti polisitoimen kokonaan ja rupesi pommeja
valmistamaan.

Sellaisia kaesipommeja haen oli naehnyt Afrikan sodassa, jossa oli sotinut
englantilaisten puolella alkuasukkaita vastaan, ja oli silloin ottanut
yhden pommin, raapinut hajalle ja hyvin tarkkaan tutkinut sen
rakennetta. Nyt oppi haen myoes oikean raejaehdyspommin rakenteen, jota
virolainen mestari sanoi helvetinkoneeksi.

Mihin tarkotukseen Hinkki naeitae pommeja nimenomaan valmisti, ei haenellae
toistaiseksi ollut itsellaekaeaen varmaa selvaeae. Haen oli vaan kerran
seistessaeaen rautatientorilla naehnyt armottoman pitkaen jonon ryssaen
sotamiehiae, jotka ylettyen toisesta paeaestae toria toiseen, ja sittenkaeaen
haentaeae vielae naekymaettae, kantoivat olallaan kaksi kivaeaeriae kukin. Kun
Hinkki tiedusteli syytae taehaen omituiseen ilmioeoen, sanottiin haenelle,
ettae siinae vietiin pois Venaejaelle Suomen hajotetun sotavaeen aseita ja
ettae naemae nyt olivat viimeiset kivaerit mitae enaeae oli. Silloin Hinkki
laski niin, ettae kun Suomen herroilla nyt ei ole enaeae sotamiehiae, ja
ovat vihoissa ryssaen kanssa, niin ei ry