uona enaeae ollut mitaeaen tekemistae, kulki Kerttu
huoneesta huoneeseen ja korjasi meluisan paeivaen jaelkiae, korjasi niin
tarkkaan, ettei missaeaen pienintaekaeaen epaejaerjestystae naekynyt.
Ikkunaverhotkin muisti poeyhistaeae, tuolit salissa asetti saeaennoelliseen
asentoon, tuuletti huoneet raikkaiksi, eteisessae jaerjesti hatut ja
paeaellysvaatteet mahdollisimman vaehae tilaavaativasti ja korukirjatkin
asetti nurkkahyllylle sievempaeaen jaerjestykseen.

Mutta kapteenia ei vaan kuulunut tuntikausiin.

Taemae viipyminen ei ollut ollenkaan kapteenin naekoeistae. Jos se olisikin
huomannut lasten tulevan kotiin, niin eipae haen kuitenkaan ollut naehnyt
Kertun tulevan, ja laehtiessaeaen kotoa se tiesi Kertun juosseen lapsia
hakemaan ja siis taeytyneen joutua vaaran alaiseksi. Nyt ei ollut
ollenkaan kapteenin naekoeistae, ettae haen olisi voinut olla naein kauan
kotoa poissa tietaemaettae miten Kertun on kaeynyt. Yli kaksitoista vuotta
olivat he Kertun kanssa olleet naimisissa ja koko taenae aikana ei
kapteeni ollut kertaakaan unohtanut tarkkaan tiedustaa missae Kerttu
kulloinkin on ja aina joutunut suuresti huoliinsa, jos epaeili
vaehintaekaeaen pahaa Kertulle voivan tapahtua, vaarasta puhumattakaan.

Mitae kauemmas siis se hetki siirtyi, jolloin kapteeni olisi silmaet
pystyssae juossut sisaelle ja huutanut: missae Kerttu, missae Kerttu?--sitae
levottomammaksi Kerttu kaevi, ja haenen mielikuvituksensa alkoi
laeikaehdellae ihmeellisissae naeyissae.

Ehkae ovat haenet vanginneet ja haen nyt siellae tuskailee kauheassa
epaetietoisuudessa siitae mitae Kertulle ja lapsille on tapahtunut. Kun
kapteeni tuskailee, on haen hirmuinen. Haen on niin vaekevae, ettae saerkee
millaisen vankikopin tahansa, ja silloin he suuttuvat haeneen vielaekin
enemmaen ja sulkevat ties millaisten salpojen taakse.--Tai on haen sitten
ryhtynyt jossain yksin jotakin vaekijoukkoa pakokauhusta pysaeyttaemaeaen ja
saanut siinae surmansa.

Kello puoli 12 Kustaava ilmestyi tohveleissa ja alushameisillaan hiljaa
alakerrasta, jonne haen oli kuullut Kertun yksinaeisiae askeleita ja niistae
paeaettaenyt, ettei kapteeni mahda olla kotona. Nyt Kustaava heti yhtyi
siihen Kertun mielipiteeseen, ettae jotain oli taeytynyt kapteenille
tapahtua. He tulivat melkein varmaan vakaumukseen, ettae kapteeni oli
vangittu.

Kello yhteen asti he vielae odottivat, mutta kun ei sittenkaeaen vielae
kuulunut, paeaetti Kerttu, tuli mitae tuli, laehteae jaelleen
tiedustusretk