haenen silmaensae, ettei haen
enaeae pitaenyt muita ainoastaan haenen omien lapsiensa tieltae ja paeaeltae
mitae pikemmin syrjaeytettaevinae painoina, vaan apua tarvitsevina
raukkoina. Ja se sama ilo antoi haenelle ihmeellistae voimaa ja
neuvokkuutta taessae hirveaessae vallankumouksessa, jonka tekijoeitae niin
haepeaellinen pakokauhu oli vallannut, etteivaet edes avunhuutoihin
uskaltaneet takasin palata. Jopa sentaeaen palasivat muutamat uskalikot,
jopa ilmestyi laeaekaerejaekin, jopa ruvettiin nostamaan, tukemaan,
sitomaan, jopa tuotiin paaritkin, apteekit avattiin, kahvilasta tehtiin
sairashuone, ja Kerttu paeaesi juoksemaan kotiin...

Aivan oikein! Siinae istuivat kuin istuivatkin kaikki kolme ruokasalin
poeydaen ympaerillae, lampun ylhaeaeltae valaistessa heidaen paeitaensae, ja
odottivat mitae aeiti sanoo ... sillae he todella olivat olleet siellae.

Missae kapteeni?

Ei kukaan tiedae.

Olivatko lapset jo kotona kun isae laeksi?

Eivaet. Kustaava vaan tiesi kertoa, ettae miehiae oli juossut sisaelle
huutaen: tulkaa, tulkaa! Ja kun he olivat vaehaen aikaa kapteenin kanssa
puhuneet, oli kapteeni ottanut hatun paeaehaensae, ja sanottuaan kovalla
aeaenellae kaksi kertaa: mielettoemaet, mennyt miesten kanssa ulos. Kadulle
paeaestyae he olivat kaikin ruvenneet juoksemaan.

Tapasiko isae lapsia kadulla?

Ei.

Taemae oli Kertun mielestae selvae todistus siihen, ettae kapteeni oli,
kuultuaan ehkae miehiltae mitae kenraalikuvernoeoerin palatsin luona
tapahtui, myoeskin juossut sinne lapsia pelastamaan. Kummallista taessae
oli ainoastaan se, kuinka ei Kerttu eikae lapset olleet kapteenia siellae
ollenkaan naehneet.

Alkoi tulla yoe.

Lapset nukkuivat kukin rautasaenkyynsae.

Lamput paloivat kaikissa huoneissa. Kerttu ei tahtonut sammuttaa niistae
ainoatakaan ennenkuin kapteeni tulee ja haen saa sen kanssa elaeae
uudestaan riemun naehdae lapset pelastettuina, laempimaen peitteen alla
vuoteissaan nukkuvina.

Joutessaan Kerttu laitteli kapteenin vuoteenpuoliskon aivan
mallikelpoiseen yoekuntoon. Oikein haen itse ihmetteli kuinka tarkkaan haen
taetae teki, ei saanut olla muka mitaeaen vinoa eikae ainoatakaan poimua
lakanoissa, lakanainpaeitten piti olla ihan tasaisesti yhtae pitkaellae ja
tyynyn ihan-ihan keskellae. Jos vaan naeki vaehaenkin vikaa, niin meni ja
korjasi. Yoepaidan taittoi tarkkaan neliskulmaiseen laskokseen ja pani
juuri keskikohdalle tyynyn ja peitteen yhtymaen paeaelle.

Kun ei siinae vuoteen l