e tulee--mistae? Sitae
Kerttu ei tosin ollut tullut useinkaan ajatelleeksi, mutta nyt haen
yhdessae silmaenraepaeyksessae oivalsi, ettae tietysti veden taeytyy tulla
jostakin myoes kraanoihin, ja muisti, ettae sitaehaen ne ihmiset olivat aina
puhuneet vesijohdosta ja--aivan oikein--vesilinnasta, jonka pitaeisi olla
Elaeintarhassa, ja jos nyt todella siellae tulisi lakko... Taemae kaikki
selvisi Kertulle melkein kolmen askeleen aikana, jotka haen otti
ajatuksissaan kotiin paein, ja jo neljaennellae haen viittasi ajurin
luoksensa, hyppaesi koreineen yloes ja miestae kiireen vuoksi selkaeaen
koputellen ajoi kotiin. Palvelustyttoekin unehtui siinae kiireessae mukaan
ottamatta.

Kotiin paeaestyaensae haen avasi kraanan ja onneksi vettae vielae tuli, vaikka
laiskasti. Kerttu heti taeytti kaikki astiat vedellae, kannut, saavit,
aempaerit, tiskipaljut ja pesupunkat, laitoja ja reunoja myoeten.

Kapteeni vaan hymyili.

--Mitae taemae kaikki merkitsee?--sanoi Kerttu.

Kapteeni hykersi kaesiaensae ja sanoi:

--He valmistuvat, Kerttu, he valmistuvat!

Kapteenilta ei Kerttu siis voinut saada mitaeaen selvaeae.

Palvelustyttoe tuli kotiin ja kertoi humalaisten miesten kulkeneen
rivissae pitkin katuja.

Lapset tulivat koulusta ja hurrasivat saadun luvan johdosta. He
kertoivat, ettae Venaejaellae olivat kaikki junat pysaehtyneet ja nyt
pysaehtyvaet jo Suomessakin. Venaejaellae tulee vallankumous, sanoivat he.

Taemaen kuultuansa kapteeni sanoi:

--Vallankumous ei tule vielae, sillae sotajoukot eivaet ole valmiit, eivaet
Venaejaellae eivaetkae Viaporissa.

Mutta ei kapteeni, lasten puheet kuultuansa, hymyillyt enaeae, vaan otti
hattunsa ja meni kiireesti kaupungille.

Jonka jaelkeen muutkin tippuivat Kertun ympaeriltae jaelleen kaupungille, ja
Kerttu jaei yksin.

Haen oli kyllae vaehaen haepeissaeaen, ettae kaiken mitae haen naeistae
eriskummallisista asioista tiesi, haen oli saanut tietaeae lapsilta. Mutta
paitsi taetae pientae haepeaeae haen tunsi jotakin sydaemmentakaista kaipausta
senjohdosta, ettei taellae merkillisellae hetkellae ollut missaeaen
jumalanpalvelusta, jonne olisi voinut mennae ja tuntea jaelleen olevansa
yhtae paljon kaiken keskellae kuin nekin, jotka ulkonaisen maailman
haelinaestae jotakin tiesivaet ja ymmaersivaet. Ei milloinkaan vielae ihmiset
naeyttaeneet Kertun mielestae niin kokonaan jumalisuudesta
vaelinpitaemaettoemiltae kuin naeinae paeivinae ja erittaein juuri taenae paeivaenae.
Mutta Kerttu