paeaetti uhallakin pysyae omassaan eikae vaelittaeae mitaeaen siitae
mitae ne tapauksista kaupungilla tulisivat haenelle kertomaan, olipa se
mitae tahansa.
Haen pysyikin koko paeivaen lujana paeaetoeksessaeaen, koettaen ehdottomalla
vaikenemisellaan osottaa jokaiselle, joka paeivaen kuluessa tuli
uutisineen haenen eteensae, ettei haen pitaenyt niitae juuri minkaeaen
arvoisina muutaman toisen, unohdetun asian rinnalla, joka teki Kertun
rauhalliseksi ja asetti ikaeaenkuin ylaepuolelle kaikkein villeintaekin
maailman melua. Ikaepuoleen tahtoi toinen korva tosin ruveta vaehaen
niinkuin pettaemaeaen, ottaen kuuloonsa sellaista, jota Kerttu oli
paeaettaenyt olla kuuntelematta, ja taemae asia kaevi myoehemmaellae vielaekin
vaikeammaksi vaelttaeae. Mutta Kerttu meni sentaeaen maata varhemmin kuin
tavallista eikae ollut utelias.
Kohta seuraavana aamuna haen meni alas Kustaavan luo, eikae vaelittaenyt
siitae, ettae kasakka ajoi kiireesti ikkunan ohi. Ja aivan oikein,
vanhalla Kustaavalla olikin siellae raamattu avoinna edessaeaen. Kustaava
oli Kertun johdolla oppinut jotakuinkin lukemaan, mutta aina sentaeaen
kaevi raamatun lukeminen mukavammin kuin Kerttu luki. Ja siksi Kustaava
heti sanoi: hyvae oli ettae tulit, ja annettuaan paikkansa poeydaen paeaestae
Kertulle meni itse kahvia keittaemaeaen.
Vasta hyvaen aikaa raamatusta eri paikkoja luettuaan mainitsi Kustaava
vaehaen maallisiakin asioita, mutta he rupesivat kohta taas lukemaan,
ettei mieli olisi sanasta eksynyt paeivaen kysymyksiin, jota he kumpikin
tahtoivat vaelttaeae.
Kahvipannua viedessaeaen takaisin hellalle Kustaava sentaeaen sanoi, ettae
tuota noin Franssin kaikki ajurirengit olivat tuoneet hevosensa talliin
eivaetkae luvanneet enaeae laehteae ajoon.
Ja taas lukivat.
He lukivat siitae kuinka profeetta Daniel kesytti leijonat. Taemae
raamatunpaikka todisti heidaen mielestaensae selvemmin kuin moni muu, ettae
jumala on. Kuningas, koettaakseen onko jumala, heittaeae profeetta
Danielin umpinaiseen rotkoon, jossa on villiae jalopeuroja, lukitsee
luolan sineteillaensae (ja voimallistensa sineteillae), seuraavana aamuna
tulee luolansuulle ja sieltae Daniel huutaa: kauan elaekoeoen kuningas!
Todistuksen voima kasvoi kaksinkertaiseksi vielae siitae, ettae kun
voimallisten piti mennae katsomaan oliko siellae jalopeuroja ollenkaan
enaeae, niin repelivaet pedot heidaet murentaen heidaen luunsakin.
Kun piti lehteae kaeaentaeae, kysaesi Kerttu kuitenkin sivumenne
|