hmeellinen
sointulaoppi levisi leviaemistaeaen: ei saa tappaa, voitto on aeaenestettaevae!
Olisiko kapteeni pitaenyt taetae oppia vaehemmin lapsellisena, ellei haen
olisi linnotustiedettae koskaan lukenut, se on vaikea sanoa, mutta nyt
tuntui haenestae pansaroitu merivallitus ja 12-tuumaisen tykin ammottava
kita paljon enemmaen puhuvalta kuin kuuluvinkaan huutoaeaenestys: jaa, jaa,
taikka: ei, ei. Shrapnelli panee vaan trah! ja siinae ovat sitten kaikki
jaat ja eit. Opin leviaeminen saattoi olla mahdollinen ainoastaan
viattomien, aatteellisten ihmisten keskuudessa, jotka olivat
historiallisen maaperaensae kokonaan unohtaneet. Olivat vaehitellen
unohtaneet, ettae sotilaallinen asevoima tarkottaa valtaluokan
rikkauksien turvaamista eikae sotaa tavallisesti olematonta
ulkovihollista vastaan. Jos taemae koeykaeinen kaupungin kansa ei olisi sitae
unohtanut, eipae se olisi ikinae uskonut sointulaa luotavan
aeaenestaemisellae. Vanha koeyhaelistoe--ajatteli kapteeni--on taehaen asti
istunut noeyraenae pimeaessae puutteessaan ainoastaan senvuoksi, ettae
valtaluokat olivat vuosisatojen saarnoilla, Siperian ja vankilain uhalla
vihdoin onnistuneet istuttaa siihen noeyryyden uskon: ei sinun pidae
tappaman. Ainoastaan se pieni usko kansassa se yllaepitaeae ja turvaa koko
taetae kapitalistista yhteiskuntaa. Kysytaeaenpae: miksi ei jo vaari ja haenen
aikalaisensa ole aeaenestaeneet itsellensae sointulaa? Todellako sen
mustatukka nyt vasta keksi? Ei. Vaan vaarin aikuiset vielae muistivat ja
ymmaersivaet, ettae sotavoima painaa heitae. Mutta naemae eivaet enaeae muista
eivaetkae ymmaerrae. Ovat kuin lapset turulla. Aeaenestetaeaen! Aih, aih, se
saattaa raivoon! Se tekee hulluksi!

Kuka siis ottaa pois kansalta sen noeyryyden uskon, jonka vuosisadat ovat
istuttaneet! Kuka valmistaa taemaen kansan vallankumoukselliseen
vapaustaisteluun, jonka pitaeisi puhjeta jo taenaeaen taikka huomenna!

Taas raskaasti huokaillen kapteeni alkoi astua Kaartin kallioilta
takasin kotiinsa. Ja juuri kun haen tuli jaelleen kivikadulle, siihen
kohti, mihin kaupunki oli rakennuttanut viina-anniskelupuodin
laivaveistaemoen tyoemiehiae varten, ilmestyi Hinkki polisipuvussaan
puodista, ja he joutuivat vastakkain niin, etteivaet voineet mennae
toistensa ohi teeskennellen huomaamattomuutta. Kadulla ei ollut ketaeaen.
He seisoivat kuin seisoivatkin vastakkain, kyynaeraen paeaessae toisistaan.

Olihan kapteenilla ollut pieni tunto siitae, ettae Hinkin kohtaaminen
si